Polly, joka oli pysähtynyt kuuntelemaan tätä mieltäylentävää kinastelua, erotti riitakumppanit, ja kun hän huomasi että pikku ressukat olivat väsyneitä ja ärtyisiä eivätkä voineet lähteä kotiin ennen kuin heitä tultaisiin hakemaan, hän ehdotti heille leikkimistä. Tytöt suostuivat ehdotukseen ja "jänö istui maassa" palautti rauhan. Pian ilmestyivät kirjastoon pojatkin, jotka oli karkotettu tanssisalista; he yhtyivät riemumielin leikkiin, joka pian muuttui niin vilkkaaksi, että unisimmatkin valveutuivat. Sokkosillaolo oli täydessä käynnissä, kun herra Shaw kurkisti sisään ja nähdessään Pollyn pyrähtelevän ympäri huonetta silmät sidottuina hänkin liittyi piiriin yllättääkseen sokon. Hän joutui heti kiinni, ja Pollyn hämmästys herätti riemua, sillä tämä arvasi herra Shaw'n vasta kun hänen kätensä sattuivat hänen kaljuun päähänsä.
Kuje sai kaikki niin hyvälle tuulelle, että Polly unohti kateutensa ja pikku tytöt suutelivat toisiaan jäähyväisiksi niin ystävällisesti kuin newyorkilaisia pukuja, vaunuja ja kilpailevia veljiä ei olisi ikinä ollutkaan.
— No niin, Polly, piditkö kutsuista? kysyi Fan, kun viimeinen vieras oli lähtenyt.
— Pidin kauheasti, mutta minulle ei varmaan olisi hyväksi olla sellaisissa usein, vastasi Polly hitaasti.
— Miksei?
— Ei olisi hauskaa, ellei olisi hienoa pukua eikä saisi tanssia koko aikaa eikä kukaan ihailisi.
— En luullut sinun välittävän sellaisesta, virkkoi Fan hämmästyneenä.
— En minäkään tähän iltaan saakka, mutta nyt huomasin välittäväni.
Ja siksi on hyväkin, että lähden huomenna kotiin.
— Voi, kultaseni, kuinka minä tulen toimeen ilman suloista Pollya, joksi Sydney sanoo sinua, huokasi Fan ja vei Pollyn toisten helliteltäväksi.
Kaikki muutkin toistivat seuraavana päivänä samaa, ja monet hellät katseet seurasivat pientä harmaapukuista olentoa, kun hän tyynesti liikkuen toimitteli viimeistä kertaa pikku palveluksiaan, jotka osaltaan tekivät hänet niin kaivatuksi. Pollyn oli määrä lähteä heti päivällisen jälkeen, ja kun hän oli jo saanut matka-arkkunsa melkein pakatuiksi, häntä kehotettiin lähtemään pienelle kävelylle, koska isoäiti järjesti loput tavarat. Polly arvasi, että arkkuun aiottiin panna jokin hauska yllätys, sillä Fan ei tarjoutunut tulemaan hänen seurakseen, Maudkin piilotteli jotain esiliinansa alla ja Tom häipyi äitinsä huoneeseen salaperäisen näköisenä. Polly totteli kehotusta ja lähti ulos iloiten jo etukäteen tuntemattomista aarteista, joita sai viedä kotiinsa.