Tomia ei tarvinnut tällä kerralla kehottaa saattamaan, ja myös Fanny ja Maud tahtoivat mukaan. Rouva Shaw unohti hermonsa ja pani omin käsin Pollylle muutamia piparkakkuja evääksi. Herra Shaw suuteli Pollya kuin tämä olisi ollut hänen rakkain tyttärensä, ja isoäiti syleili häntä lujasti kuiskaten vapisevalla äänellä: "Pikku sydänkäpyseni, tule pian takaisin." Katy liehutteli nenäliinaa lastenkamarin ikkunasta ja huusi heidän ajaessaan ohi:
— Jumala siunatkoon teitä, rakas Polly-neiti, ja antakoon teille runsaasti onnea!
Mutta Tomin jäähyväiset olivat kaikkein hauskimmat. Kun Polly istui jo rautatievaunussa, viimeiset hyvästit oli heitetty ja vaunu liikkeellä, Tom otti esiin kovan pikku käärön, heitti sen vaunuun ja sanoi hassunkurinen naurun ja itkun sekainen ilme kasvoillaan:
— Se on kamala, mutta sinä toivoit sitä ja minä pistin sen mukaan, että saisit nauraa. Hyvästi, Polly, hyvästi!
Viimeiset sanat tulivat vähän käheästi, Tom hävisi ne sanottuaan ja Polly jäi nauramaan hänen jäähyväislahjaansa, kunnes kyynelet alkoivat valua poskia pitkin. Hän oli saanut pussillisen pähkinöitä, pohjimmaisena Tomin valokuva. Se oli tosiaan kamala, kuin salaman valossa otettu, ja Tomilla oli siinä hurja ja tuijottava ilme kasvoillaan. Mutta Polly piti siitä, ja milloin hän vain tunsi itsensä vähänkään surulliseksi eron takia, hän otti pähkinän tai vilkaisi Tomin hullunkurista kuvaa, ja hänen mielensä piristyi heti.
Tällä tavoin lyhyt matka kului hauskasti, ja hämärissä hän erotti joukon rakkaita kasvoja vaatimattoman pienen talon edessä, joka tuntui hänen mielestään kauniimmalta kuin mikään palatsi, sillä se oli hänen oma kotinsa.
8
KUUDEN VUODEN KULUTTUA
— Arvatkaapa mitä Polly aikoo tehdä tänä talvena? sanoi Fanny kohottaessaan katseensa kirjeestä, jota oli innokkaasti lukenut.
— Luennoi kai naisten oikeuksista, sanoi nuori herrasmies, joka tutki peilistä huolellisesti kirkkaan kastanjan ruskeaa pystytukkaansa nojautuen veltosti kyynärpäillään uunin reunustaan.