— Eikö minun sitten pitäisi olla?
— Ei aina. Sinä hermostut liiasta eristäytymisestä etkä sitten pysty mihinkään. Sinulla on sitä paitsi velvollisuuksia yhtä hyvin Johnia kuin lapsia kohtaan. Älä lyö laimin miestäsi lasten vuoksi, älä sulje häneltä lastenkamarin ovea, vaan neuvo miten hän voi auttaa sinua siellä. Hän kuuluu sinne yhtä hyvin kuin sinäkin, ja lapset tarvitsevat häntä. Anna hänen tuntea, että hänkin voi tehdä osuutensa, ja hän tekee sen mielellään ja tunnollisesti. Se olisi parasta teille kaikille.
— Oletko tosiaan sitä mieltä, äiti?
— Minä tiedän sen omasta kokemuksestani. Annan harvoin neuvoja, joita en itse ole käytännössä havainnut hyviksi. Kun sinä ja Jo olitte pieniä, menettelin ihan niin kuin sinä nyt ja luulin laiminlyöväni velvollisuuksia, ellen omistautuisi kokonaan teille. Isäraukka uppoutui kirjoihinsa, kun minä olin kieltäytynyt avuntarjouksista, ja hän antoi minun koettaa omin voimin. Ponnistelin yksinäni minkä jaksoin, mutta Jo oli jo liikaa minulle. Hemmottelin hänet melkein pilalle. Sinä olit sairaalloinen ja minä olin huolissani sinusta, kunnes itse sairastuin. Silloin isä tuli hätään, järjesti rauhallisesti kaiken ja oli niin suureksi avuksi, että huomasin erehtyneeni, enkä ole sen jälkeen tullut toimeen ilman häntä. Kotionnemme salaisuus on siinä, että hän ottaa työnsä ohella osaa kodin yhteisiin huoliin ja velvollisuuksiin, ja minä taas koetan kotitöiltäni olla kiinnostunut hänen harrastuksistaan. Meillä on kummallakin omia puuhia, mutta kotona teemme aina yhteistyötä.
— Niinhän se on, äiti; minun hartain toiveeni onkin tulla yhtä hyväksi puolisoksi ja äidiksi kuin sinä olet. Kerro miten se käy päinsä, minä teen mitä sinä vain neuvot.
— Sinähän olet aina ollut tottelevainen tyttäreni. Sinun sijassasi minä antaisin Johnin osallistua enemmän Demin hoitamiseen. Pojan kasvatus vaatii miehen kättä, eikä ole suinkaan liian aikaista aloittaa. Sitten voisit antaa Hannan tulla avuksesi, niin kuin olen ehdottanut. Hän on erinomainen lastenhoitaja, ja sinä voit huoleti uskoa lapset hänen huostaansa sillä aikaa kun itse teet taloustöitä. Sinä tarvitset liikuntaa, Hanna pysyisi mielellään paikoillaan, ja John saisi vaimonsa takaisin. Käy enemmän ulkona. Hyväntuulisuus on yhtä tärkeätä kuin työnteko, sillä jos sinä olet synkkä, menee koko kodin taivas pilveen. Koeta ottaa osaa Johnin harrastuksiin, keskustele hänen kanssaan, anna hänen lukea sinulle; voitte vaihtaa mielipiteitä ja kehittää toisianne sillä tavoin. Älä sulje silmiäsi sen vuoksi, että olet nainen, vaan seuraa maailman tapahtumia ja valmistaudu täyttämään oma tehtäväsi elämässä.
— John on kauhean viisas. Luulen että hän pitää minua typeränä, jos rupean kyselemään politiikasta ja muusta sellaisesta.
— Enpä usko. Rakkaus peittää paljon, ja keneltäpä sinä kysyisit, jollet häneltä? Koeta, niin saat nähdä, että hän pitää paljon enemmän sinun seurastasi kuin rouva Scottin illallisista.
— Minä koetan. John parka, olen todella tainnut laiminlyödä häntä, mutta minä luulin tekeväni oikein eikä hän koskaan huomauttanut asiasta.
— Hän yritti olla epäitsekäs, mutta on varmaan tuntenut olevansa hylätty. Tässä vaiheessa nuoret aviopuolisot helposti alkavat vieraantua toisistaan, ja juuri silloin heidän pitäisi entistä enemmän etsiä toistensa seuraa. Ensi hellyys haihtuu pian, jollei sitä varjella huolellisesti. Kauneinta ja kalleinta aikaa vanhemmille ovat heidän huostaansa uskottujen ihmistaimien ensimmäiset elinvuodet. Älä anna Johnin vieraantua lapsista, he pystyvät parhaiten tekemään hänet onnelliseksi ja opettavat teitä tuntemaan ja rakastamaan toisianne. Hyvästi nyt, kultaseni. Mietipäs äitisi saarnaa ja noudata sitä, jos huomaat sen hyväksi. Jumala siunatkoon teitä kaikkia!