— Onko nyt syntymäpäivä tai hääpäivä tai jokin muu juhla?
— Ei, mutta kyllästyin olemaan homsu ja pukeuduin kunnolla vaihteen vuoksi. Sinä siistiydyt aina aterialle tullessasi, vaikka olisit kuinka väsynyt, miksen sitten minä?
— Minä teen sen kunnioituksesta sinua kohtaan, kultaseni, sanoi vanhanaikainen John.
— Samoin, herra Brooke, nauroi Meg jälleen sievänä ja nuorekkaana nyökätessään teekannun takaa miehelleen.
— Täällä on niin kodikasta, ihan kuin ennen. Ja tee maistuu hyvältä. John maisteli teetään hiljaisen tyytyväisenä. Ei kuitenkaan kauan, sillä kun hän laski kupin kädestään ovenripa rapsahti salaperäisesti ja kuului pieni, kärsimätön ääni:
— Avaa ovi, Demi tattoo teetä!
— Se tuhma poika! Käskin hänen nukkua, mutta nyt hän on tassutellut alakertaan paitasillaan ja kylmettyy kuoliaaksi, sanoi Meg mennessään avaamaan ovea.
— Aamu tuli jo, ilmoitti Demi iloisesti ja astui huoneeseen kannattaen pitkää yöpaitaansa sirosti käsivarrella. Kiharat heilahtelivat hilpeästi, kun hän hyppi pöydän ympärillä ja katseli himoiten piparkakkuja.
— Ei vielä ole aamu. Sinun täytyy mennä nukkumaan ja jättää äiti rauhaan. Voit saada piparkakun ja sokeripalan.
— Demi lakattaa itiä, sanoi ovela poika ja aikoi kiivetä isän polvelle nauttimaan kiellettyä hedelmää. Mutta John pudisti päätään ja sanoi Megille: