— Voisin pitää jos koettaisin.
— Mutta sinä et koeta ennen kuin aika tulee? Varjelkoon, mitä yliluonnollista varovaisuutta! Hän on kunnon poika, mutta en kuvitellut häntä mieheksi, johon sinä voisit rakastua.
— Hän on rikas, ritarillinen ja käyttäytyy hyvin, aloitti Amy koettaen pysyä aivan tyynenä ja arvokkaana, mutta oli vähän häpeissään suunnitelmiensa vilpittömyydestä huolimatta.
— Ymmärrän. Seuraelämän kuningatar ei tule toimeen ilman rahaa, niin että sinä aiot tehdä hyvän naimakaupan ja päästä siten alkuun, vai miten? Sehän on maailman tapa, mutta tuntuu oudolta kuulla sinun äitisi tyttären sanovan noin.
— Siitä huolimatta se on totta.
Noihin sanoihin sisältyvä tyyni päättäväisyys oli yllättävä vastakohta puhujan nuoruudelle. Laurie vaistosi sen ja heittäytyi jälleen pitkäkseen tuntien selittämätöntä pettymystä. Hänen äänettömyytensä ja samalla omat hiljaiset itsesyytökset hämmensivät Amya ja saivat hänet viipymättä aloittamaan aikomansa läksytyksen.
— Toivoisin että tekisit minulle mieliksi ja terästäytyisit vähän, hän sanoi ankarasti.
— Terästä sinä minua, niin olet kiltti tyttö.
— Voisinkin ehkä, jos koettaisin, sanoi Amy sen näköisenä kuin olisi halunnut ryhtyä tuumasta toimeen.
— Koeta vain, minä annan luvan, vastasi Laurie, sillä hänen mielestään oli hauskaa pitkästä aikaa taas kiusata jotakuta.