Amy joka kulki toisen luota toisen luo kuin makeisvati, palasi saliin herra Laurencen käsipuolessa. Muilla oli entiset parinsa, ja siten Jo jäi ilman kavaljeeria. Hän ei sitä ensin huomannut, sillä hän jäi vastaamaan Hannalle, kun tämä innokkaana tiedusteli:
— Saako Amy-neiti ajella omissa vaunuissa ja käyttää niitä upeita hopea-astioita, joita herra Laurencella on varastoissaan?
— Ei kumma, vaikka hän saisi kuusi valkoista hevosta vaunujensa eteen, söisi kultalautasilta ja pukeutuisi joka päivä pitseihin ja jalokiviin. Teddyn mielestä ei mikään ole liian hyvää hänelle, vastasi Jo säteillen tyytyväisyyttä.
— No kaikkea! Syödäänkö aamiaiseksi lihamuhennosta vai kalapyöryköitä? kysyi Hanna sitten yhteen menoon.
— Ei sillä ole väliä, vastasi Jo ja sulki oven, sillä ruoka tuntui hänestä nyt kovin vastenmieliseltä puheenaiheelta. Hän jäi hetkeksi katselemaan seuruetta, joka katosi yläkertaan, ja kun Demin lyhyet, ruudukkaat sääret olivat selviytyneet ylimmälle portaalle, hänet valtasi äkkiä sellainen yksinäisyyden tunne, että kyynelet kihosivat hänelle silmiin ja hän vilkuili ympärilleen kuin etsien jonkun käsivartta tuekseen. Jospa hän vain olisi tiennyt millainen syntymäpäivälahja oli häntä lähestymässä, hän ei olisi tuuminut: — Kun pääsen vuoteeseen, saan hiukan vetistellä. Nyt täytyy pysyä iloisen näköisenä. Hän kuivasi kädellään kyynelensä — nenäliinaa ei tietenkään löytynyt — ja oli juuri onnistunut saamaan hymyn kasvoilleen, kun ulko-ovelta kuului kolkutus.
Hän avasi sen viipymättä, ja hätkähti kuin olisi taas nähnyt aaveen. Siellä oli pitkä, parrakas mies, joka säteili hänelle pimeästä kuin keskiyön aurinko.
— Voi, herra Bhaer, miten hauska nähdä teitä! huudahti Jo tarttuen hänen käteensä ikään kuin peloissaan, että pimeys voisi niellä hänet ennen kuin hän oli päässyt sisään.
— Entä teitä sitten, neiti March, mutta ei, teillä on vieraita, ja professori pysähtyi kuullessaan yläkerrasta iloisia ääniä ja tanssiaskelia.
— Ei ole, omaisia vain. Sisareni ja ystäväni ovat juuri palanneet kotiin ja me juhlimme sitä. Tulkaa vain joukkoon.
Herra Bhaer olisi varmaan arvokkaasti kääntynyt takaisin ja tullut uudelleen toisena päivänä. Mutta se ei oikein käynyt, sillä Jo sulki oven hänen jälkeensä ja otti hatun hänen päästään. Ehkäpä Jon kasvotkin vaikuttivat asiaan, sillä tyttö ei ollenkaan peitellyt iloaan hänet nähdessään ja osoitti siten yksinäiselle miehelle, että tämä oli tervetulleempi kuin oli uskaltanut odottaakaan.