Herra Bhaer ei osannut valehdella. Hän vastasi sen vuoksi epämääräisesti, että he taisivat toisinaan pitääkin. Ääni, jolla selitys annettiin, sai pastori Marchin laskemaan vaateharjan kädestään, istahtamaan nojatuoliin sen näköisenä, kuin 'pikku kukonpoika' olisi saanut hänen päähänsä ajatuksen, joka oli sekä suloinen että katkera.
Miksi Jo-täti tavatessaan Demin hetkeä myöhemmin astiakaapilla melkein rutisti hänet hengiltä, vaikka poika oli luullut saavansa toruja, ja miksi hän jatkoi tätä uutta kasvatustapaa antamalla odottamatta pojalle suuren marmeladileivän, jäi Demille arvoitukseksi.
23
SATEENVARJON ALLA
Sillä aikaa kuin Laurie ja Amy astelivat plyyssimatoilla järjestellessään kotiaan ja rakennellessaan hauskoja tulevaisuuden suunnitelmia, herra Bhaer ja Jo nauttivat aivan toisenlaisista kävelyretkistä pitkin kuraisia teitä ja savisia peltoja.
— Minulla on aina ollut tapana käydä iltaisin kävelemässä enkä ymmärrä, miksi minun pitäisi luopua siitä vain sen vuoksi, että usein satun tapaamaan professorin jaloittelemassa, tuumi Jo kohdattuaan tämän jo kolmisen kertaa ulkona.
Megin luo johti kaksi tietä, mutta valitsipa Jo niistä kumman hyvänsä aina hän tapasi professorin joko meno- tai tulomatkalla. Hän käveli aina kiireesti eikä näyttänyt huomaavan Jota ennen kuin tämä oli aivan hänen edessään. Silloin hän oli hämmästyvinään ikään kuin hän likinäköisyytensä vuoksi ei olisi aikaisemmin tuntenut tulijaa. Jos Jo oli menossa Megin luo, professorilla oli aina jotakin lapsille vietäväksi, jos taas tyttö oli kotimatkalla, herra Bhaer oli ollut kävelemässä joen rannalla ja oli juuri aikeissa tulla tervehtimään Marcheja mikäli nämä eivät olleet kyllästyneet hänen alituisiin vierailuihinsa.
Asiain näin ollen Jo ei voinut muuta kuin kohteliaasti tervehtiä häntä ja toivottaa hänet tervetulleeksi. Jos hän oli kyllästynyt professorin käynteihin, hän salasi erinomaisen taitavasti ikävystymisensä, ja piti aina huolta, että illallisella tarjottiin kahvia, "koska Friedrich — tarkoitan herra Bhaer — ei pidä teestä".
Jo toisella viikolla kaikki olivat huomanneet mitä oli tekeillä, mutta kukaan ei ollut näkevinään muutosta, joka Jon olemuksessa oli tapahtunut. He eivät kyselleet miksi hän lauleli työtä tehdessään, järjesti tukkansa kolmesti päivässä ja palasi niin säteilevänä iltakävelyiltään. Eikä kukaan näyttänyt huomaavan, että professori Bhaer pastorin kanssa filosofoidessaan antoi hänen tyttärelleen rakkauden oppitunteja.
Jo ei edes osannut rakastua säädyllisesti, vaan koetti ankarasti hillitä tunteitaan. Se ei kuitenkaan onnistunut, ja siksi tyttö oli jokseenkin levottomassa mielentilassa. Hän pelkäsi kuollakseen, että hänelle naurettaisiin, kun hän luopui kiihkeästi julistamistaan riippumattomuusperiaatteista. Laurie oli kaikkein suurin pelonaihe. Mutta Laurien uusi hallitsijatar sai miehensä käyttäytymään moitteettomasti eikä hän milloinkaan julkisesti nimittänyt herra Bhaeria hauskaksi vanhaksi kaveriksi, ei vihjaillut Jon kaunistuneeseen ulkomuotoon eikä osoittanut lainkaan hämmästyvänsä, vaikka näki professorin hatun melkein joka ilta Marchin naulakossa. Mutta kaikessa hiljaisuudessa hän riemuitsi ja toivoi, että pian koittaisi aika, jolloin hän voisi lahjoittaa Jolle sopivaksi vaakunaksi lautasen, jota koristi ryhmysauvaa kantava karhu.