— Mitä sinä olet tänään puuhannut, Bübchen? kysyi herra Bhaer ja poimi voimistelijan polvelleen.
— Minä olin katsomassa pikku Meriä.
— Entä mitä teit siellä?
— Minä annoin sille suukon, tokaisi Demi peittelemättä.
— No mutta sinäpä alat varhain. Mitä pikku Meri siitä arveli? ripitti professori pientä rikollista, joka seisoi hänen polvellaan takintaskuja kaivellen.
— No se tykkäsi siitä ja se antoi minulle suukon ja se oli minusta kivaa. Eikös pikku pojat tykkää pikku tytöistä? jatkoi Demi suu täynnä suklaata ja naama tyytyväisyydestä loistaen.
— Sinä pikku kukonpoika! Mistä sinä sen sait päähäsi? kysyi Jo, jota nämä viattomat paljastukset huvittivat yhtä paljon kuin professoria.
— Ei se ole minun päässäni, se on minun suussani, vastasi Demi ja pisti esiin kielensä, jolla näkyi suklaanappi.
— Säästä toki muutama suklaanappi pienelle ystävättärellesi. Suloista suloiselle, pikku mies. Herra Bhaer tarjosi Jollekin niin kauniisti hymyillen, että tästä tuntui kuin hänelle olisi tarjottu jumalten nektaria. Demikin näki hymyn, pani sen merkille ja kysäisi epähienosti:
— Tykkäävätkö isot pojat isoista tytöistä, setä?