— Ei kannatakaan, hyvä ystävä, myönsi Jo, niin että näytetään iloisilta ja jätetään tänne käyntikorttimme. Koko Kingin perhe näyttää olevan poissa kotoa, ja siitä olen syvästi kiitollinen.
Kun tuo velvollisuus oli suoritettu, jatkoivat tytöt matkaansa ja Jo sai taas uuden kiitoksen aiheen, kun viidennessä paikassa, johon he saapuivat, talon nuoret neidit eivät voineet ottaa vieraita vastaan.
— Mennään nyt kotiin ja jätetään Marchin tädin vierailu toiseen kertaan. Sinne voimme mennä milloin hyvänsä, ja on aika tylsää laahata tomussa parasta pukuaan, kun on vielä väsynyt ja pahalla tuulella.
— En minä ole pahalla tuulella, puhu vain itsestäsi. Täti on mielissään, jos osoitamme niin paljon kohteliaisuutta, että tulemme varta vasten vierailuasussa hänen luokseen; siitä ei ole meille paljon vaivaa, mutta se ilahduttaa häntä. Enkä usko, että pukusi likaantuu tiellä läheskään niin paljon kuin telmiessäsi likaisten koirien ja rajujen pojanviikareiden kanssa. Kumarruhan hiukan, että saan karistaa muruset hatustasi.
— Sinä olet hirveän kiltti, Amy, Jo sanoi katsahtaen nolona omista ryppyisistä vaatteistaan sisaren siistiin ja tahrattomaan pukuun. — Minä en ikinä huomaa ilahduttaa ihmisiä tuollaisilla pikku asioilla. Toisinaan aion tehdä jotakin, mutta en oikein sillä hetkellä ennätä. Siksi päästän pikku tilaisuudet käsistäni ja odotan hetkeä, jolloin voisin tehdä jonkin suuren palveluksen. Mutta loppujen lopuksi kai pienet ystävällisyyden osoitukset merkitsevät enemmän.
Amy hymyili ja lauhtui heti neuvoen äidillisesti:
— Naisen, varsinkin köyhän naisen, olisi opittava olemaan ystävällinen, sillä tavoin hän voi palkita muiden osoittaman hyväntahtoisuuden. Jos muistaisit sen ja käyttäytyisit sen mukaisesti, sinusta pidettäisiin enemmän kuin minusta, sillä sinä pystyisit parempaan.
— Minä olen oikukas otus ja sellaisena pysyn, vaikka myönnän, että sinä olet oikeassa. Minun vain on helpompi panna henkeni alttiiksi toisen edestä kuin koettaa miellyttää häntä, silloin kun se ei huvita. Onnetonta, että täytyy joko pitää ihmisistä kovasti tai inhota heitä.
— On vielä onnettomampaa, ettei voi peittää sitä. En pidä Tudorista sen enempää kuin sinäkään, mutta ei ole minun asiani osoittaa, että hän on sietämätön, eikä sinunkaan. Ei meidän kannata olla epämiellyttäviä, vaikka hän onkin.
— Mutta minun mielestäni tytön on näytettävä, milloin hän ei hyväksy pojan käytöstä; ja miten hän muuten sen osoittaisi kuin käytöksellään. Saarnaamisesta ei ole apua; tiedän sen surukseni yritettyäni turhaan paasata Laurielle. Mutta voin vaikuttaa häneen monin pikku keinoin sanomatta sanaakaan, ja sellaisia niksejä meidän olisi käytettävä toisiinkin.