Jo antoi kirjallisten töittensä levätä ja aloitti sitten aikojen kuluttua toisesta päästä.
Hän ryhtyi kirjoittamaan seikkailukertomuksia, sillä noihin aikoihin luettiin paljon roskaa. Hän ei uskonut kenellekään suunnitelmiaan, vaan sepitti jännityskertomuksen ja vei sen rohkeasti herra Dashwoodille, joka toimitti "Tulivuori"-nimistä viikkolehteä.
Naisellinen vaisto sanoi Jolle että vaatteet tehoavat moniin ihmisiin enemmän kuin luonne ja tavat. Hän pukeutui sen vuoksi parhaimpiinsa ja koettaen vakuuttaa itselleen, ettei häntä yhtään jännittänyt eikä hermostuttanut, hän kiipesi likaisia ja pimeitä portaita toiseen kerrokseen ja joutui sotkuiseen huoneeseen, joka oli täynnä tupakansavua. Siellä istui kolme miestä jalat pöydällä. Hattua he eivät viitsineet ottaa päästään Jon astuessa sisään. Hiukan hämmentyneenä moisesta vastaanotosta Jo pysähtyi epäröiden kynnykselle ja sopersi hämillään:
— Suokaa anteeksi, mutta etsin "Tulivuoren" toimitusta. Haluaisin tavata herra Dashwoodin.
Korkeimmalla törröttävä jalkapari tömähti lattiaan ja paksuimman savupilven keskeltä nousi seisomaan herrasmies. Pidellen varovasti sikaria sormiensa välissä hän astui Jon luo ja nyökkäsi uneliaan näköisenä. Jo ajatteli, että asiasta oli selviydyttävä millä keinoin hyvänsä, ojensi käsikirjoituksensa ja sai punastumistaan punastuen soperretuksi katkelmia puheesta, jonka oli tätä tilaisuutta varten huolellisesti valmistanut.
— Eräs ystäväni pyysi, että jättäisin tänne — hänen kertomuksensa — tahtoisi kuulla teidän mielipiteenne — kirjoittaa mielellään lisää, jos tämä kelpaa. Sillä aikaa kun Jo punasteli ja änkytti, herra Dashwood otti käsikirjoituksen ja käänteli sen lehtiä likaisilla sormillaan tarkastellen sen ulkoasua.
— Tämä ei näköjään ole ensimmäinen yritys, hän virkkoi huomattuaan, että liuskat oli numeroitu ja vain niiden toiselle puolelle kirjoitettu. Eikä arkkien ympärillä ollut silkkinauhaa.
— Ei, sir; hän on jo hiukan kokeillut ja saanut kerran palkinnon kertomuksesta "Viiri" -lehdessä.
— Vai niin, todellako? Herra Dashwood vilkaisi tyttöön nopeasti ja näytti panevan merkille kaiken hänen ulkoasussaan aina hatun ruusukkeesta kengännappeihin saakka.
— No niin, voitte jättää sen tänne, jos haluatte. Meillä on tällä hetkellä tämänkaltaista tavaraa enemmän kuin tarvitsemme; mutta voin kyllä silmäillä tätä ja antaa teille vastauksen ensi viikolla.