Ostin hänen pöydälleen uuden mustetolpon ja pienen kukkamaljakon — hänellä on aina kukkanen tai oksa lasissa mieltä ilahduttamassa; ompelin pannulapun, jolla hän saa tarttua pelteihin, niin ettei hänen tarvitse polttaa nenäliinoja. Tein samanlaisen kuin Beth, suuren, lihavan perhosen, jolla on mustan ja keltaisen kirjavat siivet, tuntosarvet villalangasta ja lasihelmet silminä. Hän ihastui siihen kovasti ja pani sen uunin reunukselle kuin minkäkin taide-esineen, niin että juttu meni oikeastaan vähän vinoon. Vaikka hän on köyhä, hän muisti jokaista lasta ja palvelijaa joululahjalla. Eikä kukaan, ranskalaisesta silittäjästä aina neiti Nortoniin asti, unohtanut häntä. Siitä olin hyvin iloinen.
Täällä pidettiin hauskat uudenvuoden naamiaiset. En ensin aikonut ottaa niihin osaa, koska minulla ei ollut pukua. Mutta viime hetkessä rouva Kirke muisti, että hänellä oli jokin vanha brokadipuku, ja neiti Norton lainasi minulle pitsejä ja höyheniä; ja niin pukeuduin Sheridanin "Kilpakosijoiden" rouva Malapropiksi ja purjehdin sisään naamio kasvoillani.
Kukaan ei tuntenut minua, sillä muutin ääntäni, eikä kukaan voinut kuvitella, että hiljainen, ylpeän näköinen neiti March osasi tanssia, naamioitua ja leikitellä sanoilla. Minulla oli kovin hauskaa, ja kun naamiot otettiin pois, oli huvittavaa nähdä, miten he tuijottivat minua.
Kuulin erään nuoren miehen selittävän toverilleen, että minä varmasti olen näyttelijätär. Hän oli muistavinaan, että oli nähnyt minut jossakin pikku teatterissa. Megiä tämä juttu huvittaa. Herra Bhaer esiintyi Nick Bottomina ja Tina oli Titania, täydellinen pieni keijukainen hänen sylissään. Oli oikein kaunis näky, kun he tanssivat yhdessä.
Minulla oli siis loppujen lopuksi oikein hauska uusivuosi. Kun huoneessani mietin kaikkea, mitä oli tapahtunut, minusta alkoi tuntua, että olen kaikista kömmähdyksistäni huolimatta sittenkin vähän edistynyt. Olen nykyään aina hyvällä tuulella, teen työni mielelläni ja ajattelen enemmän kuin ennen muita ihmisiä ja se tuottaa tyydytystä. Voikaa kaikki oikein hyvin! Teitä rakastava
Jo.
11
YSTÄVÄ
Vaikka Jo viihtyi hyvin uudessa ympäristössään ja vaikka hän joutui tekemään ahkerasti työtä ansaitakseen jokapäiväisen leipänsä, hänellä oli silti aikaa myös kirjallisiin harrastuksiin. Hän oli asettanut itselleen tavoitteen, ja oli luonnollista, että köyhä ja kunnianhimoinen tyttö pyrki juuri sellaiseen päämäärään, mutta keinot, joilla hän pyrki tavoitteeseensa, eivät olleet kaikkein parhaat. Hän huomasi, että raha soi valtaa; rahaa ja valtaa hän sen vuoksi päätti tavoitella, mutta ei omaksi hyväkseen, vaan niiden hyödyksi, joita hän rakasti enemmän kuin itseään.
Jolla oli jo vuosia ollut rakas pilvilinnansa. Hänen unelmansa oli saada koti mukavaksi ja antaa Bethille mitä tämä ikinä halusi — talvisista mansikoista pienoisurkuihin saakka; hän itse tahtoi päästä ulkomaille ja omistaa niin paljon rahaa, että voisi nauttia antamisen ylellisyydestä. Menestyminen kilpakirjoituksessa näytti viitoittaneen tien, joka monien ponnistusten ja raskaan vaelluksen jälkeen viimein johtaisi toiveiden täyttymiseen. Mutta hänen romaaninsa kova kohtalo lamautti joksikin aikaa kaiken rohkeuden.