Hän aukaisi huulensa, mutta hänen suustansa ei tullut sanaakaan; rukoillen hän katsoi kuningatarta.
Lempein, lohdullisin sanoin koetti Katariina tyynnyttää häntä ja onnistuikin siinä lopulta.
Romana pelkäsi nähtävästi nukkumista, ja jos hän muutamaksi silmänräpäykseksi nukahtikin, havahtui hän äkkiä, katsoi pelokkaana ympärilleen ja kuiskasi tuskaisena:
"Älkää menkö pois luotani!"
Lopulta sai väsymys vallan ja hän nukkui raskaasti.
Heti senjälkeen astui eräs palvelijatar sisään.
Maunu herttua aikoi lähteä Vadstenaan ja pyysi saada sanoa jäähyväiset kuningattarelle.
Romana nukkui levollisesti; eihän siis voinut olla mitenkään vaarallista jättää hänet.
Palvelijatar sai käskyn useat kerrat yön kuluessa käydä hänen luonansa, ja Katariina meni ottamaan vastaan poikapuoltansa.
Mutta seuraavana aamuna hyökkäsivät palvelijattaret kalmankalpeina hänen luoksensa.