"Täällä on ehkä salaovia, kaikki seinät tarkastettakoon… Romana oli ensimäinen uhri, kukaties tulee sama kohtalo useiden osaksi."
Lääkäri sitoutui noudattamaan mitä ankarinta vaitioloa, ja hänen sekä kuningattaren valvonnan alaisena toimitti luotettava henkilö tarkastuksen.
Silloin havaittiin, että joka huoneeseen oli varattu pieni salaovi, niin taidokkaasti seinään sovitettu, että vain sattumalta ensimäinen löydettiin, jonka jälkeen toiset sitten oli jo helpompi huomata. Kaikki käytävät päättyivät suureen romukamariin, jossa säilytettiin vanhoja aseita.
Mutta siellä huomattiin lisäksi itse seinässä pieni puhetorvi joka oven vieressä.
Sieltä saattoi siis kuulla kaikki linnan huoneissa tapahtuvat keskustelut.
Mitä oli tässä nyt tehtävä?
Katariina ei uskaltanut ilmoittaa asiaa kuninkaalle; ei kukaan voinut tietää, miltä kannalta hän sen ottaisi. Hän uskoi sentähden salaisuuden isälleen.
Tämä otti asioista tarkan selvän.
"Me seisomme tässä mehiläispesän suulla", sanoi hän. "Jos työnnämme kätemme sinne, saamme pistoksia. On parasta, että suljemme käytävän; mehiläiset hankkivat kyllä pian itselleen toisen, mutta me olemme ainakin hetkisen rauhassa heiltä."
Ja vanha Stenbock oli itsekin apuna laahaamassa aseita ja vanhoja varustuksia oven eteen, enemmän kuin miehen korkeuteen tämän nojalle.