Lääkäri pyysi saada jäädä alas nähdäkseen, minkä vaikutuksen tuo teki.
"Ei, ei", sanoi Stenbock, "kiittäkää Jumalaa, että ensimäisenä pääsette pois, ja koettakaa vastaisuudessa kynsin hampain päästä pelastumaan ainoan autuaaksitekevän kirkon uskollisten palvelijain käsiin."
Hän kehotti noudattamaan ankaraa vaitioloa ja kun hän sitten jäi kahdenkesken Katariinan kanssa, pyysi hän häntä heti kruunauksen jälkeen muuttamaan linnasta.
"Ei, isäni", vastasi nuori, rohkea nainen, "huonosti sopisi teidän tyttärellenne ja kuningas Kustaan puolisolle arkana pelkurina vetäytyä pois niistä velvollisuuksista, jotka hänen vielä on täytettävä."
"Mitä yhteyttä on sinulla ja koko kuninkaallisella perheellä?
Kateutta, ei mitään muuta heidän puoleltaan, mikäli minä tiedän."
"Se ei ole kaikki heidän vikansa; koko tänä aikana olemme eläneet jokainen itseksemme… Romana on liiaksi ollut minun ajatuksissani, mutta nyt tulee olemaan toisin. Niinkuin ennenkin kokoan minä iltasin hovin ympärilleni… sen paras kaunistus on poissa, mutta minä tiedän kaikessa tapauksessa, että se on hänen tahtonsa mukaan, ja minä tahdon usein puhua prinsessain kanssa hänestä; ehkäpä he huomaavat, etten tahdo olla muuta kuin heidän ystävänsä."
"Tee niinkuin tahdot!"
Kyllä vanha Stenbock sillä hetkellä tunsi, että kuningattaren nimi oli pieni korvaus siitä perheonnesta, jonka suhteen hänen rakastetuin tyttärensä oli erehtynyt.
Mutta ylpeä hän voi olla tyttärestään; miten olikaan hän pienestä tytöstä, jolla ei ollut omaa tahtoa, varttunut vahvaksi ja rohkeaksi nuoreksi naiseksi, joka näki ympäröivät vaarat väistämättä niitä.
"On selvää, että hän tulee Margareettaan", sanoi hän itsekseen.