Sillä välin oli Romana haudattu kaikessa hiljaisuudessa katolisen kirkkokäsikirjan mukaan; eräs puolalainen lähetti vaati sitä, ja kuningatar suostui heti.
"Ruumis se vain haudataan", sanoi hän; "sielu menee Jumalansa luo."
4.
YRJÖ PIETARINPOIKA.
Tällä miehellä on ollut liian huomattava osansa Ruotsin historiassa, niin ettemme voi jättää häntä sen kuninkaan varjoon, jonka pahana henkenä hän oli.
On totta, vaikka sitä ei ole täysin todistettu, että korkeassa asemassa olevilla heikkoluonteisilla henkilöillä aina on palvelijoita, jotka harjoittavat aivan samoja paheita kuin he itsekin, mutta jotka alusta pitäen menevät tässä askeleen pitemmälle kuin herransa ja siten askel askeleelta vievät heitä eteenpäin kadotuksen tiellä.
"Sano minulle, kenen kanssa seurustelet, niin minä sanon sinulle, millainen sinä olet", kuuluu vanha sananlasku. Eerikin heikko ja herkkä luonne oli altis ympäristönsä vaikutuksille; tämä muistutti hänelle yhtämittaa, että hän oli isänsä ja äitipuolensa vihaama, ja jos joku oli toista mielipidettä, joutui hän heti epäluulon alaiseksi ja toimitettiin pois.
Nuori Eerik ruhtinas piti enimmän siitä, että hänen ympärillään oli imartelijoita ja ihailijoita. Ovela ja juonikas hovimies Niilo Gyllenstjerna oli jonkun ajan hänen suosiossaan. Ei kenenkään kieli ollut niin terävä ja pureva kuin hänen kun oli epämieluinen henkilö kysymyksessä, eikä kenenkään huulilta tulvinut mesimakeata imartelua mm sujuvasti kuin hänen kun kuningas Eerik oli kysymyksessä.
Mutta Gyllenstjerna oli ylimys, ja Eerik piti enemmän halpasukuisesta, joka sai olla kaikesta kiitollinen hänelle. Edellisten joukossa oli monta yhtä korkeasukuista kuin hän itsekin ja tästä huomautettiin häntä monta kertaa, joskaan ei suoraan, niin kuitenkin viittauksilla ja silmäyksillä; alhaissäätyiset näkivät hänessä jumalansa, kaikkensa, ja juuri sitä hän tahtoikin.
Silloin tuli Yrjö Pietarinpoika!