"Ettekö tiedä, että on vastoin Jumalan sanaa naittaa ensin nuorempi, sitten vanhempi?"
"Mutta kyllä sitä usein tapahtuu."
"Pakanoiden, mutta ei kristittyjen keskuudessa."
"Sen voin kyllä teille todistaa!"
"Ei ei en minä tahdo kuulla semmoisesta valtavasta synninturmeluksesta; nyt tiedätte ajatukseni, ensin on vanhempi naitettava, sitten nuorempi."
"Prinsessa Anna rakastaa minua yhtä vähän kuin minäkin häntä", väitti
Juhana.
"Ikävää hyvin ikävää, että niin on, minä olisin ilomielin laskenut teidän kätenne toisiinsa."
Ja tässä mielipiteessä hän pysyi. Jos Juhanan veli, Maunu prinssi ehkä menisi naimisiin prinsessa Annan kanssa, niin hän hyvin iloisena valmistaisi häät molemmille sisarille; muuten ei hän nähnyt, mitään mahdollisuutta. Nuoremman naittaminen ennen vanhempaa oli hänestä epäkristillinen teko josta hänen omatuntonsa kielsi häntä.
Juhana oli epätoivossaan; hän tiesi, että jos nyt puhkeaisi sota Ruotsin ja Puolan välillä, hän ehkä ainaiseksi olisi erotettu rakkaasta Katariinastaan.
Sillä aikaa oli kuitenkin tämä vieras ruhtinas esiintymisellään voittanut puolelleen kaikkien suosion Wilnassa, ja kun aivan samaan aikaan tuli uusi lähetystö tsaarilta uudistaen hänen pyyntönsä prinsessan suhteen, puhkesi yleinen vastenmielisyys ilmi tavalla, joka hyvin kuvaa aikakauden raakuutta.