Kun Sigismundilla, joka pelkäsi mahtavaa naapuriansa, ei ollut rohkeutta antaa kieltävää eikä myöntävää vastausta, ryhtyivät muutamat hänen alamaisistaan toimimaan ja lähettivät hänen tietämättään tsaarille hänen haluamansa prinsessan asemesta valkoisen tamman kalliisiin naisvaatteisiin huolellisesti pyntättynä.
On itsestään selvää, että venäläisen raivoa täten vielä enemmän ärsytettiin, ja hän vannoi sekä prinsessaa että Juhana herttuaa kohtaan ikuista vihollisuutta.
Juhana herttua taas ei enää tiennyt mitä tehdä. Katariinaa hän ei saanut tavata, ja Sigismund nähtävästi karttoi häntä.
Silloin saapui sanansaattaja tuoden tärkeitä kirjeitä kuningas Eerikiltä. Tämä käski suurimman epäsuosion uhalla herttuaa heti lopettamaan kosimistouhut Puolassa ja kiireesti matkustamaan pois.
Sen sijaan ehdotti kuningas, että Pietari Brahe lähetettäisiin
Skotlantiin pyytämään Maria Stuartia puolisoksi herttua Juhanalle.
Kuningas oli kyllä itse ajatellut siihen suuntaan, mutta tahtoi nyt
rakkaan veljensä tähden luopua siitä.
Juhanan harmi ja vastenmielisyys Sigismundia kohtaan, ehkäpä myöskin epäilys Katariinan suhteen, oli niin suuri, että hän päätti totella Eerikkiä ja antoi heti seuralaisilleen käskyn järjestää kaikki poislähtöä varten.
Kirjoitettuansa Sigismundille lyhyet jäähyväiset hän lähti laivaansa.
Purjeet piti juuri nostettaman, kun Sigismundin lähettämä sanansaattaja pyysi häntä palaamaan.
On tuskin luultavaa, että hän olisi noudattanut kutsumusta, jollei samassa olisi pistetty hänen käteensä pientä pergamenttiliuskaa, jossa oli tuo ainoa sana: "Tule!"
Nyt hän välitti hyvin vähän Eerikin kielloista ja palasi nopeasti linnaan.