On luultavaa, että sekä papit että sisarukset lopuksi olivat vaikuttaneet Sigismundiin, niin että hän suostui määrätyillä ehdoilla.
Hämillään meni hän Juhanaa vastaan ja puhui huonoista ajoista. Lopuksi kävi selville, että hän suostumuksensa ehdoksi määräsi, että Katariinan huomenlahjan, 32,000 guldenia, piti jäämän hänelle ja samoin hänen äidinperintönsä, 50,000 dukaattia; vielä täytyi herttuan sitoutua lainaamaan langolleen 125,000 taaleria kovina hopeakankina, saaden näistä pantiksi muutamia liiviläisiä linnoja, sekä lisäksi auttamaan häntä kovina aikoina ketä vastaan hyvänsä.
Juhana suostui kaikkeen ja pyysi päästä Katariinan luo.
Heidän sinne mennessään puhui Sigismund vielä kerran Annasta vanhempana sisarena, ja herttua alkoi jo melkein pelätä petosta, kun prinsessa Anna tuli heitä vastaan.
Ikäänkuin olisi aavistanut herttuan ajatukset, sanoi tämä hymyillen: "Sisareni pitää teidän armostanne hyvin paljon, mutta siveänä neitinä hän ei ole voinut sanoa sitä, ennenkuin veljeni on antanut suostumuksensa. Menkää sisään, hän odottaa teitä."
Juhana kumarsi syvään ja suuteli prinsessan kättä. Sitten hän kiiruhti sisään saadakseen rakastetun Katariinansa omilta huulilta vakuutuksen hänen rakkaudestansa.
Onni säteili äskenkihlattujen silmistä, kun he vähäistä myöhemmin tulivat vastaanottamaan sisarusten onnitteluja.
Juhana puuhaili hyvin innokkaasti sitä, että häät vietettäisiin viipymättä; ilman Katariinaa hän ei tahtonut palata Suomeen, ja saattoi olla monessa suhteessa vaarallista viipyä kauemmin poissa.
Sigismund suostui tähän, ja Anna huomautti, että niin hänen kuin sisarenkin myötäjäiset olivat olleet valmiina jo ennen heidän äitirouvansa kuolemaa, niin että siinäkään ei ollut mitään estettä; morsiuspukuja sitävastoin ei ollut ja siihen kai menisi pitempi aika.
"Antaa niiden olla siksi, kun vietämme tuliaisemme Turussa", keskeytti Juhana; "kaikki semmoiset ovat sivuasioita, joita sitten on aikaa ajatella. Eikö niin, rakas Katariinani, suostuthan?"