Tämä tapahtui elokuun 12 p:nä 1563.
Valmistukset Ruotsin-matkaa varten olivat jo tehdyt ja herttua puolisoineen, palvelijoineen vietiin laivaan.
Ennen piiritystä oli Katariina jo lähettänyt pois etevimmät naisensa; häntä liikutti hyvin vähän se, että hän täten erotti kaksi lempivää sydäntä.
"Enkö koskaan enää saa nähdä häntä?" kysyi Eerik Sture syvästi liikutettuna.
"Kyllä, jos voitamme."
Hänetkin vietiin vankina samaan laivaan, johon korkea herrasväkikin.
Koko matkalla herttuatar pysyttäytyi puolisonsa likeisyydessä koettaen rohkaista ja lohduttaa häntä. Mutta ensi kerran näytti siltä, kuin hänen sanansa eivät olisi vaikuttaneet mitään herttuaan. Äänettömänä ja toivottomana hän tuijotti eteensä; olipa kuin hän olisi nähnyt pyövelin miekan riippuvan päänsä päällä.
Aivan lähellä Vaxholmaa näytettiin herttuattarelle erästä laivaa; siinä oli Yrjö Pietarinpoika ja muutamia muita kuninkaan kätyreitä.
Herttuatar poistui heti kannelta mennen taakseen katsomatta hyttiinsä.
Pian senjälkeen ankkuroitiin laiva, ja äsken mainitut nousivat siihen.