Vankihuone oli ajan tavan mukaan hyvin varustettu ja maalattu, ja siitä oli näköala kauniille Gripsholman lahdelle, mutta lattia oli paksuista lankuista ja ikkunoissa oli vankat rautaristikot.
Vangit saivat kirjoja, mustetta ja kyniä sekä yleensä kaikkea, mitä tarvitsivat terveytensä säilyttämiseksi ja aikansa kuluttamiseksi. Ruhtinatar sai luvan oleskella puutarhassa, kuitenkin valvonnan alaisena, herttuan sitävastoin täytyi pysyä huoneessaan.
Heidän vastaisesta kohtalostaan ei annettu minkäänlaisia selvityksiä. Kuningas oli maan eteläosassa käymässä sotaa tanskalaisia vastaan, ja kaikki riippui hänestä.
Ensimäiseen kovaan iskuun näytti herttuatar menehtyneen, mutta naissielussa on joustavuus, joka pitemmän vastoinkäymisen aikana pikemmin vaikuttaa kiihottavasti kuin masentavasti, ja niin oli Katariinankin laita.
Juhanaa sen sijaan vaivasi toisinaan epätoivo, toisinaan hän taas heittäytyi tylsään välinpitämättömyyteen. Katariina teki kaiken voitavansa palauttaakseen hänen rohkeutensa.
Vähitellen hän sai hänet kuuntelemaan sitä hengellistä lohdutusta, jota hän antoi, ja lopulta ottamaan osaa hänen rukouksiinsakin. Sillä välin täytyi Juhanan kertoa Katariinalle Eerikistä, vieläpä pienimpiin yksityisseikkoihin saakka. Hän punnitsi kaikkia mahdollisia seikkoja, jotka olivat heidän puolestaan ja heitä vastaan, ja etenkin halusi hän tietää, mitä maailmassa tapahtui.
Hän sai kyllä kirjoittaa, mutta kukapa rohkenisi antaa hänelle tietoja tapahtumista?
Se saattoi käydä laatuun ainoastaan käyttämällä juonia — ja kultaa.
Onneksi olivat hänen kallisarvoisimmat koristeensa olleet hänellä pukimissaan, eikä Yrjö Pietarinpoika ollut uskaltanut ryhtyä persoonalliseen tarkastukseen; näitä saattoi hän nyt käyttää avukseen.
Palvelijattaret olivat helposti lahjotut; kumpaisellakin oli veli ja sulhanen sodassa, ja Katariina sanoi heille, että he päällystön kautta voisivat saada tietoja heistä.