Itse hän kirjoitti kirjeet, joissa mainittiin, että he olivat onnettoman herttuattaren palveluksessa Gripsholman linnassa. He eivät tienneet mitä linnan ulkopuolella tapahtui, mutta he tahtoivat kernaasti tietää, mitenkä heidän rakkaat omaisensa voivat; missä he itse oleskelivat, se oli jo sanottu.
Ei ollut paljon toivoa saada vastausta tällaiseen kirjeeseen; kaikki riippui siitä, minkälaisiin käsiin se joutui, ja oliko herttua Juhanalla, niinkuin hän itse väitti, todellakin ystäviä ja puoluelaisia aatelistossa.
Katariina oli jo heittänyt melkein kaiken toivon vastauksen saamisesta, kun kaksi kuukautta senjälkeen annettiin hänelle suuri kakku, jonka sisästä sitä halkaistaessa löytyi useita tiheästi kirjoitettuja papereita ilman osoitetta ja allekirjoitusta.
Katariina saattoi tuskin hillitä iloansa; hän sanoi palvelijattarille, että hänen ensin täytyi yksin tavaella kirjeet, sitten hän vasta tekisi heille selkoa niistä.
Kun hän tuli sisälle herttuan luo, hämmästyi tämä niin hänen ulkomuodostaan, että kysyi: "Mitä on tapahtunut?"
Katariina laski paperit hänen käteensä, ja he lukivat.
Niissä oli kaikessa yksinkertaisuudessaan kertomus sodan vaiheista, ilman liioittelua, mutta koko sen kauhistava todellisuus, Sodan syynä oli, että Tanskan kuningas oli ottanut vaakunaansa kolme kruunua, ja kun hän ei tahtonut luopua siitä, oli kuningas Eerik panettanut sekä Tanskan että Norjan vaakunat sinettiinsä. Lisäksi olivat Ruotsin lähettiläät, jotka olivat lähetetyt Eerikin puolesta kosimaan Hesseniin, pidätetyt Kööpenhaminassa.
Uskoteltiin, että laivasto sitten oli varustettu morsianta noutamaan, mutta se kohtasikin Tanskan laivaston Bornholman luona. Riitaisuuksista tervehdyslaukauksien suhteen syntyi taistelu, jossa amiraali Jaakko Bagge anasti Tanskan amiraalilaivan ja kaksi muuta alusta. Tämän johdosta palkitsi kuningas Eerik häntä juhlakulkueella, jossa tanskalaiset vangit kuninkaan hovinarrin johtamina kulkivat sidottuina ja päät paljaiksi ajeltuina.
Vastaukseksi tähän tuli sodanjulistus Tanskasta ja Lyypekistä, jolta Eerik oli kieltänyt kaupan Narvassa tahtoessaan siirtää Venäjän kaupan Rääveliin.
Tanskalaiset olivat alottaneet sodan piirittämällä Elfsborgin, jonka he pian valloittivatkin, kun sitä huonosti puolustettiin.