Rahvaan vapauttamiseksi matkusta jäin väkivaltaisuuksista uudistettiin asetus kestikievareista eli majataloista, joissa jokainen oli velvollinen maksamaan mitä oli tarvinnut.
Katolilaisuuden monilukuisia juhlapäiviä vähennettiin ja monia jumalanpalveluksessa niiltä ajoilta vielä säilyneitä juhlamenoja poistettiin.
Yrjö Pietarinpoika ei laiminlyönyt myöskään sitä, mikä oli hänen hyörimisensä ja pyörimisensä tärkeimpänä päämääränä.
Aateliston ja mahtavien masentaminen oli hänen ajatuksissaan päivällä, unissaan yöllä.
Heidän ylpeydestään ja röyhkeydestään, heidän vallanhimostaan, heidän etuoikeuksien väärinkäyttämisestään ja siitä tunnottomasta sydämettömyydestä, jolla he kohtelivat alustalaisiansa, sai Yrjö rauhoitusta tunnolleen kostonhimossaan, jota hän ei voinut tyydyttää vähemmällä kuin kokonaan masentamalla ja musertamalla heidät.
Suurella taitavuudella hän oli tehnyt suunnitelmansa, johon Eerik heti suostui.
Erityinen korkein tuomioistuin, jota nimitettiin "kuninkaan lautakunnaksi", perustettiin.
Jäsenten luku siinä määrättiin kahdeksitoista; kuitenkin voitiin tärkeissä tapauksissa kutsua siihen lisäjäseniksi aatelisia, porvareja ja pappejakin.
Varsinaisesti istui siinä kuninkaan valitsemia luottamusmiehiä.
Kuninkaallisen lautakunnan piti joka kolmas vuosi kulkeman ympäri suuremmissa kaupungeissa, etenkin suurien markkinain aikana, ja tuomitseman "kuninkaan tuomioita".