Tämä oikeusistuin sai pian, samoin kuin tähtikamari Englannissa, verituomioistuimen luonteen, joka tuomitsi hengiltä joukoittain ihmisiä n.s. valtiorikoksista tai pienemmistäkin hairahduksista, ei Ruotsin lain, vaan kuninkaan mielivallan mukaan.
Mutta siinä olikin Yrjö Pietarin poika alituisena syyttäjänä. Laitos oli juuri hänen mielensä mukainen, ja hänen syytöksensä olivat niin ankaria, että lautakunta harvoin rohkeni tuomita vapaaksi ketään, jonka hän oli syylliseksi sanonut.
Eerikin kohtuuton tuhlaavaisuus oli uskomattoman pian lopettanut kaiken rahan "Eskilin kamarista", ja muutamia kuukausia kruunauksensa jälkeen hän kirjoitti Juhanalle pyytäen rahaa lainaksi, koska sitä nyt ei ollut käsillä, ennenkuin jäljellä oleva hopea oli ehditty lyödä rahaksi.
Heti senjälkeen saapui tieto Juhanan naimisesta sekä samalla kertaa huhu, että herttua oli langollensa lainannut perimänsä suuren hopeavaraston saaden pantiksi seitsemän linnaa Liivinmaassa.
Avioliittosopimuksen ehdot pidettiin salassa; oli siis selvää, että herttua tahtoi anastaa itselleen itsenäisen aseman Suomessa.
Silloin Eerik vimmastui; Puolaa vastaan julistettiin sota, ja Suomen aateli sai käskyn täysinvarustettuna lähteä Liivinmaahan.
Juhana itse haastettiin oikeuden eteen Tukholmaan; mutta herttua vangitsi kuninkaan lähettiläät ja kehotti suomalaisia puolustukseen; lopun me jo tiedämme.
Sitä ennen olivat jo kuninkaan syytöksen johdosta säädyt tuominneet Juhana herttuan kuolemaan kapinallisuudesta, ellei kuningas tahtoisi käyttää armoa oikeuden asemesta.
Mutta tällä ei ollut rohkeutta panna tuomiota täytäntöön; tuska ja pelko täyttivät hänen mielensä, eikä hän voinut tehdä mitään päätöstä.
Yrjö Pietarinpoika puhui kyllä "vaaleista hiuksista" arvellen, että kuningas pani alttiiksi oman henkensä.