Mutta sitten sitä tapeltiinkin ja kiisteltiin ruokapaloista, hanat otettiin pois ja juomavarat saivat vapaasti virtaella. Pahimmat juomarit asettivat suunsa alle ja joivat, kunnes läkähtyivät; toiset seurasivat esimerkkiä. Monet olivat vartavasten paastonneet useita päiviä, vielä useammilla ei ollut mitään purtavaa ollutkaan; nyt piti siis syötämän sitä enemmän. Kun himot saavat vapaasti vallita, alentuu ihminen eläintä kurjemmaksi.
Koko yö jatkui hurjia juominkeja, ja seuraavan päivän aurinko valaisi näyttämöä, josta se kernaammin olisi kääntynyt pois. Sadoittain kuljetettiin sieltä pois ihmisiä, mikä sairaana, mikä tukkihumalassa, mikä kuolemaisillaan, mikä jo kuolleena, kaikki sikin-sokin. Esipuhe oli loppunut, nyt saa kappale alkaa.
2.
KUNINGAS EERIK.
Uusi kuningas! Mikä sopiva tilaisuus herättämään uusia toiveita! Mikä aihe täyttämään hovin rappusia ja saleja kaikenmoisilla onnenonkijoilla! Poissa oli vanha kuningas, poistunut hänen kanssaan hänen lähin ympäristönsä. Nuoren kuninkaan ja hänen isänsä keskinäisessä suhteessa oli aina ollut jotakin salaperäisyyttä ja vihamielisyyttä. Vastapuolueella oli siis mitä parhaat menestyksen toiveet, ja mitenkä hyvältä tuntuisikaan työntää tieltänsä vanhan puolueen jäännökset!
Sentähden olivat linnan piha ja rappuset täynnä tulevia ja meneviä, joista toiset lörpöttelivät ja naureskelivat, toiset taas tuskittelivat ja olivat vaiti ajatellessaan omia huoliaan tai valtion asioita.
Tuossa tulee valkohapsinen, turkkeihin puettu valtiomies. Pöyhkeässä käskevässä katseessa, jonka hän loi ympärilleen, oli salaista levottomuutta; vanhan ajan miehissä synnytti uusi hallitus tulevaisuuden pelkoa.
Tässä astuu rautaan ja teräkseen puettu, partasuu soturi, otsa kurtussa ja pitkä miekka kilisten pihan kivitystä vasten. Hän oli monta kertaa ottanut osaa iloisiin juhliin Kalmarissa, jossa katkotut käsivarret ja puhkaistut silmät kuuluivat prinssi Eerikin jokapäiväisiin huvituksiin. Oliko kuningas Eerikin mieliala muuttunut, vai tahtoiko hän nyt saattaa suuret lyömämiekat laajempaan käytäntöön?
Soturi oli tullut saamaan tietoa tästä, toimettomuus väsytti häntä.
Edestakaisin kulki siinä köyhiä avunanojia, iloisina ja täynnä toiveita sinne mennessään, tuskaisina ja alakuloisina palatessaan; ei kellään ollut aikaa ottaa vastaan heidän anomuksiaan. Kuninkaan aika kului tyystin valtion asiain järjestämisessä, ja hänen neuvonantajansa ja lähin miehensä Yrjö Pietarinpoika ei voinut silmänräpäykseksikään jättää herraansa.