"Minä olin ylpeä! Minä häpesin!"
Sisarukset palausivat entisiin tapoihinsa. Yhdessä he lukivat raamattuansa, väliaikoina haastellen menneistä ajoista. Heidän ja leskikuningattaren väli tuli paremmaksi kuin ennen; olipa kuin olisi auringonsäde menneiltä päiviltä vielä kerran valaissut Vaasan sukua.
Marraskuun ensi päivinä palasi kuningas Eerik, ja hänen seurassaan oli sulhanen, Reinin rajakreivi.
Tämä oli komea, ritarillinen herra, joka moitteettomalla käytöksellään pian voitti kaikkien suosion.
Häät määrättiin vietettäviksi joulukuun 12 p:nä kaikessa yksinkertaisuudessa Tukholman linnassa.
Eerik tahtoi panna toimeen karusellia ja ritarileikkejä, mutta Anna kielsi sen.
"Se sopisi huonosti näin surullisiin perheseikkoihin", sanoi hän.
Eerik antoi jyrkästi kieltävän vastauksen hänen pyyntöönsä saada käydä Gripsholmassa, ja huomatessaan, mitenkä se pahoitti veljen mieltä, luopui Anna siitä heti.
Häät vietettiin määrättynä päivänä. Arkkipiispa Laurentius Pietarinpoika toimitti vihkimisen ja puhui tilaisuudessa Salomon sanojen johdosta, että hurskas vaimo on huoneensa siunaus.
Vastanaineet jäivät Ruotsiin kuukauden loppuun asti ja viettivät joulua Tukholman linnassa, mutta ensi päivinä vuotta 1564 he matkustivat sieltä.