Suuren tyhjyyden Anna jätti jälkeensä; lyhyen oleskelunsa aikana hän oli vaikuttanut niin paljon. Mutta muistoksi hänen käynnistään jäi sydämellisempi suhde molempien nuorempien tytärpuolien ja hyljeksityn leskikuningattaren välille.
9.
MAUNU HERTTUA.
Hän oli muuttanut Vadstenasta ja asui nyt Kungsbrossa Itägöötanmaalla, siinä missä Motalajoki laskee Roxenjärveen, luonnonihanassa, metsäisessä herraskartanossa.
Naiset ja viini olivat heikontaneet hänen jo ennenkin horjuvan olemuksensa, ja jokeltaen kuin lapsi vietti Maunu herttua yksinäisiä hetkiään pullon ääressä, luuttu kädessä, milloin lehdossa, milloin linnan huoneissa.
Hän puhui alati kauniista merenneidosta, joka oli luvannut täyttää kaikki hänen toivomuksensa, jos hän vain antaisi hänelle rakkautensa.
Mutta hän asui syvällä aalloissa ja tahtoi, että hän seuraisi häntä sinne.
Ja kun järvi oli rauhaisa ja tyyni, seisoi hän tuijottaen tuonne alas. Hän näki komeita saleja ja ihmeen kauniita aallottaria, kultakanteleet kädessä. He viittailivat hänelle, ja tuhansittain tähtiä kimalteli heidän ympärillään.
Miten viehättävää, miten viettelevää… hän viittoili takaisin ja tahtoi, että he tulisivat hänen luokseen.
Silloin he suuttuivat; aallot alkoivat käydä vinhasti, eikä hän voinut nähdä enää mitään.