Mutta silloin ei puhuttu Juhana herttuasta, vaan naisista ja viinistä. Lasien kilinää säestettiin hauskoilla kertomuksilla; prinssi vilkastui pian, häntä viehätti tämä ala, ja viini oli tavattoman kiihottavaa.
Tuli sitten puheeksi Kaarina Maununtytär.
"Lapsi", sanoi Beureas.
"Joka on saanut suuren vallan kuninkaan yli", lisäsi Yrjö, "mutta se ei kestä kauan."
"Minäkin pidän hänestä", sanoi Maunu.
"Tuo pienokainen suree veljeänsä, josta ei kukaan tiedä, mihin hän on joutunut", huomautti Yrjö.
"Hän oli saanut tietoonsa liian paljon semmoista, joka ei kuulunut häneen; sentähden hän joutui kalanruuaksi", sanoi Beureus nauraen ja tyhjensi lasinsa.
Näin avomielinen hän ei ollut selvänä, mutta juomaveikkojen kesken se ei merkinnyt mitään.
"Vai niin", sanoi Pietarinpoika, "niinkö se kävi."
"Veljet voivat toisinaan olla tiellä", sanoi Beureus.