"Kertokaa Maria Stuartista", pyysi Maunu.
Ja Yrjö kertoi, ja suonet paisuivat prinssin otsassa; hän oli aivan kiihkossaan.
"Ja sinä sanot, että hän voi tulla omakseni?"
"Jos herttua niin tahtoo."
"Mitä minun pitää tekemän?"
"Totteleman kuningasta, herraanne."
Ja paperi pantiin hänen eteensä, kynä uudestaan hänen käteensä, hekumallisia sanoja kuiskattiin hänen korvaansa, ja hän allekirjoitti veljensä kuolemantuomion.
Hetkisen tuijotti hän paperiin; hän oli tullut mielipuoleksi.
Raivokkaasti huutaen hän tahtoi temmata pergamentin takaisin ja repiä sen rikki, mutta hänen vastustajansa olivat liian vahvat, ja hän vaipui tainnoksiin pitkäksi aikaa.
Kun hän heräsi, oli hän unohtanut kaikki, mitä oli tapahtunut; hän oli taaskin prinssi, joka oli hullaantunut merenneitoon, ja hän harhaili edestakaisin Roxenjärven rannoilla valittaen, kun neito ei näyttäytynyt.