Eerik vastasi: — "Soisimme kernaasti, että teidän rakastavaisuutenne tahtoisi tähän aikaan veljellisesti säästää meitä ja antaa meidän olla itseksemme."
Sillä välin ja enimmäkseen juuri ajatteli Eerik, miten voisi vahvistaa perimäänsä kuningasvaltaa, tehdäkseen jo alusta pitäen tyhjäksi sen tuuman yhteishallituksesta hänen ja veljien välillä, joka vanhalla kuninkaalla näytti olleen mielessä hänen kirjoittaessaan testamenttiansa.
Eerik oli jo isänsä eläessä vahvistanut sen kirjelmän, jolla Juhana sai läänikseen osan Suomea, mutta nyt hän tahtoi tarkemmin määrätä herttuain suhteen kuninkaaseen, jotta ei jäisi mitään epäilystä siitä, että se, jolla oli kuninkaan nimi, oli myöskin yksin valtakunnan hallitsija.
Jo maaliskuussa 1561, siis neljä kuukautta ennen kruunaustansa, hän lähetti kirjeitä voudeille määräten, että aatelin, papiston ja kahdeksan talonpojan joka voutikunnasta piti saapuman Arbogaan valtiokokoukseen 13 p:nä huhtikuuta. Siellä esitettiin Eerikin itsensä tekemä lakiehdotus, koskeva herttuain oikeuksia.
Sen pääsisältö oli:
"— että alamaisten herttuakunnissa tuli vannoa uskollisuudenvala kuninkaalle eikä herttuoille. Herttuan sotajoukon järjestävät kuninkaan määräämät miehet, sodan aikana ne ovat hänen päällikköjensä komennettavina ja niiden sotalainsäädösten alaisia, joita kuningas valmistaa; kukaan herttuoista ei saa ilman kuninkaan suostumusta alottaa sotaa, yhtyä liittoon tai sopimukseen vieraan ruhtinaan kanssa eikä kuninkaan luvatta kutsua itse tai sallia muiden kutsua kokoukseen rahvasta ruhtinaskunnassaan tai ottaa veroa. Vakinaiset verot paitsi kruununkymmenykset oli heillä oikeus kantaa, mutta ylimääräiset verot kuuluivat kuninkaalle samoin kuin muistakin valtakunnan osista."
"Kuninkaan antamat lakisäädökset ovat voimassa myöskin herttuakunnissa. Samoin voi ainoastaan kuningas antaa rälssi- ja muita etuoikeuksia. Tuomitsemisoikeutta on herttuoilla siinä määrässä, että kihlakunnanoikeuden päätöksestä saattoi vedota laamannin sijasta herttuaan, mutta sekä herttuasta että laamannista kuninkaaseen ja hänen oikeuteensa. Laamannit ja piispat nimittää kuningas."
Tämä ehdotus sai vaikeudetta säätyjen vahvistuksen, mutta ainoastaan kova pakko voi taivuttaa prinssi Juhanan alistumaan tällaisiin määräyksiin; kuitenkin täytyi sekä hänen että prinssi Maunun ilmoittaa tyytyvänsä tähän.
Alentaakseen herttuain arvoa ja tehdäkseen heidät valtakunnan muiden herrain vertaisiksi Eerik perusti kreivi- ja vapaaherra-arvot Ruotsiin.
Jo valtaistuimelle noustessaan hän nimitti kolme kreiviä ja yhdeksän vapaaherraa. P. Salvator-ritarikunta perustettiin ja suuri joukko ylhäisiä herroja lyötiin ritareiksi. Samoin julistettiin, että ne aateliset, joilta tilukset oli vääryydellä ryöstetty, saavat ne takaisin, jos voivat näyttää todeksi omistusoikeutensa.