Kaikkiin varokeinoihin oli siis ryhdytty, jotta ei mikään häiritsisi Ruotsin valtaistuimen omistamista. Eerik oli 26-vuotias, hänellä oli miellyttävä ulkomuoto, hän oli taitava kaikenlaisissa ruumiinharjoituksissa, suopea ja ystävällinen, terävä-älyinen ja hyvä puhuja; hän osasi useita kieliä, oli tähtienselittäjä, runoilija, säveltäjä ja maalari. Luonto ja onni olivat lahjoittaneet hänelle monta loistavaa ominaisuutta; hänestä itsestään riippui niiden käyttäminen.
* * * * *
Kruunauksen jälkeen ja kun kuningas oli vieraillut useissa kuninkaankartanoissa Mälarin rannalla, tapahtui juhlallinen tulo Tukholmaan, ja senjälkeen palattiin vähitellen jokapäiväisiin toimiin.
Ensi aikoina ei Eerikillä ollut juuri ollenkaan aikaa oleskella molempien suosikkiensa Yrjö Pietarinpojan ja Dionysius Beureuksen kanssa; aina oli saapuvilla joku valtakunnan herroista kutsuttuna neuvottelemaan parannuksista, joita hän halusi panna toimeen hallitusmuodossa ja hallinnossa.
Vapauttaakseen rahvaan pakollisesta matkustajien kestitsemisestä hän uudisti vanhan määräyksen majatalojen toimittamisesta yleisten teiden varsille.
Katolilaisuuden monilukuisia juhlapäiviä vähennettiin, ja monia jumalanpalveluksessa niiltä ajoilta vielä säilyneitä juhlamenoja poistettiin. Kuningas julistutti valtakuntansa turvapaikaksi kaikille vainotuille protestanteille, ja tämä toimenpide otettiin suurella mielihyvällä vastaan etenkin kalvinilaisten taholla.
Mutta omissakaan tarkoituksissaan ei Eerik ollut toimeton; hänen lempituumiansa oli loistavalla avioliitolla laajentaa ainakin omaa arvoansa ja vaikutusvaltaansa, joskaan ei valtakuntansa rajoja. Me tiedämme, että hän kruununperillisenä oli kosinut Englannin kuningatarta Elisabetia ja että tämä pitkät ajat oli antanut epävarmoja vastauksia, mutta kuitenkin lopuksi kirjoittanut Kustaa kuninkaalle pyytäen häntä lopettamaan prinssin kosimiset. Mutta Eerik oli kuuro kaikille estelemisille; hän uskoi kivenkovaan, että kuningatar suostuisi, jos hän vain itse näyttäytyisi.
Muutama kuukausi kruunauksen jälkeen hän ilmoitti valtakunnan neuvostolle päättäneensä itse matkustaa Englantiin.
Mitkään vastaväitteet eivät auttaneet; helmien neulojat, räätälit ja muut käsityöläiset lähetettiin edeltäkäsin ja samalla Elisabetille kallisarvoinen lahja, johon kuului 18 papurikkohevosta sekä useita arkullisia rahaksilyömätöntä kultaa ja hopeaa. Neljätoista alusta määrättiin olemaan valmiina Elfsborgissa, jossa kuningas koko seurueineen nousi laivaan.
Lähdön edellisenä yönä tapaamme hänet ynnä Beureuksen ja Yrjö Pietarinpojan linnassa, hänen omassa n.s. tähtitornissaan. Kaksi senaikuisiksi hyvää astrolabiota oli ojennettuna samaa tähteä kohden, ja toisessa teki havaintojaan kuningas, toisessa Beureus.