"Tähti on mennyt ohi skorpionin", huudahti kuningas vilkkaasti, "mikä sikerö on seuraava?"
"Minä luulen… se on rapu, teidän majesteettinne."
"Oletko varma siitä?"
"Jos en erehdy."
"Mutta sinä erehdyt, minä en lykkää matkaani enää tuonnemmaksi, tällä kertaa en tahdo tietää mistään esteistä; edellisellä kerralla pakotti autuaallisesti nukkuneen kuninkaan kuolema minut palaamaan, nyt menen päähän asti, minä otan väkisin omakseni tuon ylpeän kuningattaren ja tuon hänet kanssani riemusaatossa tänne."
"Eikö teidän armonne edes pelkää, että Juhana herttua menehtyy harmista?" kysyi Yrjö Pietarinpoika mairitellen.
"Sinä arvostelet veljeäni väärin; eikö hän pyynnöstäni matkustanut
Englantiin ja tullut takaisin hyvin tiedoin kuningattaren luota?"
"Niinpä kyllä, mutta minun alamainen rakkauteni kuninkaaseen estää minua panemasta suurta arvoa herttuan asioihin, ja sitten ne vaaleat hiukset…"
"Niin, ne vaaleat hiukset", toisti Eerik tuskitellen. "Miksi onkaan minulle ennustettu, että joku vaaleatukkainen on ottava minut hengiltä."
"Jotta aina olisimme varuillamme suojellaksemme teidän majesteettianne; henkeni uhallakin tahdon suojella ja puolustaa Herran voideltua!"