Bohusin piiritys oli ensin annettu Pietari Brahen tehtäväksi, mutta ilman menestystä. Hän selitti, että huoveja ei voitu saada hyökkäämään hyvin varustettua linnaa vastaan, eikä hänen kykynsä riittänyt pakottamaan heitä siihen.
Eerik oli vihan vimmassa. Tuo kurja palkkajoukko piti ruoskalla pakotettaman siihen! Sitten hän teki uskotun palvelijansa kanssa juonikkaan suunnitelman, mitenkä olisi meneteltävä, että yrityksessä onnistuttaisiin.
Niskoitteleva miehistö olisi jollakin verukkeella viekoiteltava saarelle, jossa linna oli.
Heti senjälkeen lähetettäisiin veneet takaisin, ja kun huovit näin olisivat ilman ruokaa ja ilman suojaa linnan kanuunia vastaan, niin he nälän ja epätoivon pakottamina pitäisivät hyökkäyksen parempana.
Mielihyvissään teki kuningas itse selvää oivallisesta tuumastaan.
Mutta Pietari Brahe kiitti kunniasta, joutui epäsuosioon ja sai virkaeron.
Niilo Boije kutsuttiin saapuville. Hän ei vastustellut, vaan lähti heti.
Hänen onnistui todellakin ampua yksi Bohusin linnan torneista rikki, mutta jo ensimäisen hyökkäyksen jälkeen hänen täytyi vetäytyä takaisin; tanskalaiset olivat kaivaneet salakaivannon, täyttäneet sen ruudilla, ja suuri joukko ruotsalaisia räjähytettiin ilmaan.
Jos joku joutui syytteeseen valppauden puutteesta, niin se tietysti oli ylin päällikkö; mutta Niilo Boije tiesi, että kuninkaalla oli salakaunaa Sturea vastaan, ja sentähden hän puolustelihe raportissaan mainiten, että "Niilo Sture koko ajan oli käyttäytynyt, niinkuin hän tahallaan olisi tahtonut estää Ruotsin aseiden menestystä".
Nyt oli mitta täynnä.