Useita sellaisia kirjeitä saapui. Niilo ei vastannut niihin, mutta hän ymmärsi, että Cecilia tahtoi pitää haavan verta vuotavana, ja hän soi sen hänelle. Olihan hänessä paljon syytä, mutta hän oli menetellyt kunnian vaatimuksia noudattaen eikä saanut katua. Ilolla hän olisi antanut henkensä, jos sillä olisi voinut sovittaa rikoksensa häntä vastaan, jota oli rakastanut ja jota ei koskaan lakannut rakastamasta.
Tätä muistellen hän saattoi kärsivällisesti kestää vääryyksiä Eerikin puolelta.
Hän sai maksaa veljelle, mitä sisar oli hänen tähtensä kärsinyt.
Ritarillisempaa mielenlaatua kuin Niilo Sturen ei historiassa tavata.
Mutta palatkaamme kertomukseemme.
Niilo herra oli saanut äidiltään muutamia tehtäviä, joita hän heti
Tukholmaan saavuttuaan kiiruhti toimittamaan.
Hänen ystävänsä ja sukulaisensa kilpailivat saaduksensa hänet vieraakseen, mutta hän kieltäytyi siitä sanoen olevansa niin huonosti puettu, ettei voinut esiintyä seuroissa, ja kun tämä syy oli poistettu, täytyi hänen heti palata kuninkaan luo ollakseen hänen käytettävänänsä.
Näin kului kolme päivää.
Neljäntenä päivänä aamulla aikaisin saapui sana prokuraattori Yrjö Pietarin pojalta, että tällä oli kuninkaan puolesta tärkeätä asiaa herra Niilo Sturelle.
"Ilmoittakaa prokuraattorille että hän tulkoon mihin aikaan hyvänsä", vastasi Niilo, "minä olen kotona koko päivän."