Palvelijat saivat käskyn ostaa viiniä ja valmistaa vieraalle juhla-aterian.
Mutta päivällisaika tuli eikä häntä kuulunut.
Rupesi jo ilta lähenemään, ja Niilo herra oli kiintynyt lukemaan erästä kirjaa, jonka hänen sukulaisensa Pietari Brahe äskettäin oli kirjoittanut. Sen nimi oli: "Miten nuoren aatelisen tulee oikein käyttäytyä."
Silloin tuli eräs palvelija kiireesti hänen luoksensa, kauhun ilme kasvoillaan, ja saattoi ainoastaan sopertaa: "Armollinen herra!"
"Mitä on tekeillä?" kysyi tämä tyynesti.
"Airuet ratsastavat pitkin katuja; ne sanovat…"
Ääni tyrehtyi itkuun.
"Eihän toki mitään minusta?" lisäsi Niilo hymyillen.
"He sanovat, että herra Niilo Sture on kavaltaja!"
"Sitä heidän lienee vaikea todistaa!" Niilo sitoi heti miekkansa vyölleen.