Mikähän se olisi?
Gyllenstjerna yskähti ja alkoi:
"Me tiedämme kaikki, että kuninkaalla on taipumusta luulevaisuuteen; voisi olla hauskaa etsiä syitä siihen, mutta jääköön se toiseen kertaan. Kuitenkin toivoo hänen armonsa nyt, että te, herra Niilo Sture, allekirjoittaisitte tämän asiakirjan."
Ihmetellen otti ritari kirjelmän ja luki sen.
Hänen kalpeat poskensa punastuivat vahvasti, mutta hän hillitsi itsensä ja vastasi tyynesti: "Minä en voi tunnustaa itseäni rikolliseksi kuninkaani edessä, kun kaikissa toimissani aina olen koettanut totella ja palvella häntä."
"Sallikaa minun vielä kerran toistaa, että tämä on vain muodollisuus!" huudahti Gyllenstjerna.
"Josta minun täytyy pyytää päästä samalla kertaa kuin kuninkaan mielistelevästä luottamustoimestakin."
"Nyt työnnätte luotanne sen sovinnollisen käden, jonka kuningas armollisimmasti teille ojentaa."
"Voinko minä pyytää, että te, herra valtiokansleri, useiden muiden korkea-arvoisten miesten kanssa menisitte takaukseen vastaisesta uskollisuudestani, jos kerran olen tunnustanut itseni rikolliseksi."
Arvoisa herra mietti itsekseen ja otti paperin takaisin; hän lapasi puhua asiasta vielä kerran kuninkaalle.