Sanottu ja tehty. Matkaan lähdettiin heti, laiva oli vielä entisillä asemillaan, ja Niilo herra, otti tulijat sydämellisesti vastaan.
Pieneen hyttiin tunkeutui useampia kuin sinne oikeastaan mahtuikaan, eikä kukaan huomannut, että kapteeni ryömi aivan sen vieressä olevaan pieneen loukkoon.
Maljojen juonti alkoi, ja keskustelu oli pian käynnissä.
Kaikki olivat yksimielisiä siitä, että Niilo herraa oli kohdeltu hävyttömästi, ja pian nousi kysymys siitä, mitä olisi tehtävä, ettei kuninkaan mielivalta ja väkivaltaisuus vastedes pääsisi puhkeamaan.
Kaikki Niilo Sturen väitteet kumottiin. Olkoonpa että Kustaa Vaasa oli ollut suuri mies, mutta entäs hänen poikansa? Mitä he huolivat maasta ja valtakunnasta?
Kävikö kieltäminen, että kurjuus oli nyt yhtä suuri kuin Engelbrektin aikana, kansa ryöstettynä putipuhtaaksi ja maa autiona?
Vai oliko tapainturmelus täällä pienempi kuin Tanskan hovissa?
Tällaisista asioista puhuttiin ja kiisteltiin; saihan täällä niin hyvästi lausua mielipiteensä, kun ei ollut ketään kuuntelijoita.
Sillävälin kapteeni makasi loukossaan ja kirjoitti hiilellä seinään muistiin kaikki mitä kuuli.
Vihdoin tuuli kääntyi. Ystävät erosivat pudistellen toistensa käsiä, ja laiva lähti.