Laiva oli usein vastatuulen ajelemana, ja matka joutui erinomaisen hitaasti.
Oli hetkiä, jolloin hän tunsi uusien voimien virtailevan suonissaan, mutta toisinaan hänet taas valtasi kummallinen haluttomuus.
Niin oli laita tavallisesti ateriain jälkeen, ja hän tuumiskeli, miten kauan tuntisi itsensä terveeksi, jos olisi syömättä.
Eräänä päivänä, kun hänelle tarjottiin paistettua haukea ja hänen oli nälkä, söi hän tavallista enemmän.
Seurauksena oli niin ankara sairastuminen, että luultiin hänen viime hetkensä tulleen.
Välttääkseen kaikkia mahdollisia syytöksiä katsoi kapteeni parhaaksi poiketa Stralsundiin ja kutsua paikalle lääkärin…
Tämä selitti heti, että ritari oli saanut myrkytyksen, mutta mitään ei voitu todistaa.
Kauan hän horjui elämän ja kuoleman välillä. Hiukset lähtivät hänen päästään, hänen "valkoinen päänsä" tuli paljaaksi, mutta se ei huolestuttanut häntä.
Jotenkuten toivuttuansa hän antoi vastoin kaikkia luuloja käskyn lähteä liikkeelle.
"Minun täytyy viedä perille kuninkaani sana", lausui hän, "ja jos onnistun toimessani, toivon siitä sekä hänelle että rakkaalle synnyinmaalleni iloa ja siunausta."