Niin hän matkusti Lothringiin.
* * * * *
Aika oli melskeinen ja levoton. Aatelistossa ei kellään ollut toimintakykyä eikä rohkeutta.
Niilo Sturen kohtalon johdosta kajahti kaikkialla kauhun huudahdus; sitten vavisten ja hämmästyneenä odotettiin, ketä seuraava isku kohtaisi.
Yksi ainoa tiesi mitä tahtoi, ja hän masensi vihollisensa, missä tahansa ne sattuivatkin hänen tiellensä.
Kuningas Eerik oli hänen herransa, mutta samalla kertaa myöskin mahtava välikappale hänen voimakkaassa kädessään.
Voi tuskin uskoa, mitä kaikkea lujatahtoinen ihminen saa aikaan, olkoonpa hyvää tai pahaa, mutta etenkin juuri viimeksimainittua.
Menestys tuottaa itseluottamusta, ja Yrjö Pietarinpoika saattoi turvallisesti heittää hansikkaansa koko Ruotsin rikasta ja mahtavaa aatelia vasten silmiä.
Hänestä näytti, kuin olisivat heidän elämänsä sidotut lankoihin, joiden päät olivat hänen kädessään.
Jokaisesta langan tempauksesta näytti yksi pää putoavan. Alku oli jo tehty.