Niin ankarana liekehti kiista, että se melkein muuttui käsikähmäksi, jonka tähden kokous täytyi mitä suurimmalla kiireellä hajoittaa.

Voisimme viitata useampiin yhtä arvokkaisiin kirkollisiin kiistoihin, mutta mitäpä ne todistaisivat muuta, kuin että aniharvat olivat voineet tunkeutua kristinopin ytimeen. Useimmat kiintyivät ainoastaan ulkokuoreen ja kiistelivät — koirasta.

Ruotsissa ei tultu koskaan niin pitkälle; mutta siellä niinkuin kaikkialla muuallakin pantiin suurin paino kirkollisiin juhlamenoihin. Zwingli ja Kalvin pyrkivät jakamaan kunniaa Lutherin kanssa, ja heidänkin oppinsa sai monta suosijaa Ruotsissa.

Mainittavin niistä oli Dionysius Beureus. Kun Eerik oli noussut valtaistuimelle, toivoi tämä, että kalvinismi voittaisi suurempaa vaikutusalaa, ja kuninkaan julistus, että kaikki vainotut protestantit saivat suojaa Ruotsissa, houkutteli sinne paljon näitä, varsinkin ranskalaisia.

Pian olivat eri mielipiteet kärhämässä keskenään, ja levottomuus tuli mieliin.

Valtiopäivillä Arbogassa 1561 nousi kysymys muutamista enimmäkseen vähäpätöisistä kirkollisista tavoista, joiden säilyttämisen tai hylkäämisen katsottiin olevan yhteydessä kirkon tunnustuskappaleiden kanssa.

Papistolle esitettiin kysymys, eikö sakramentin (leivän ja viinin pyhässä ehtoollisessa) kohottamista ja rukoilemista, pyhäinkuvia, alttareja, messupukuja ja kynttiläin sytyttämistä jumalanpalveluksessa pitäisi poistettaman tai muutettaman.

Voimme otaksua, että arkkipiispa itse antoi vastauksen, joka kuului näin:

"Sakramentin kohottaminen on vähäpätöinen asia, ja voi sen jättää pois, missä siitä ei synny mitään pahennusta; mutta sen rukoileminen, jolla oikeastaan tarkoitettiin polvistumista sitä nautittaessa, täytyy säilyttää, koska se on Herran ruumis ja veri, joka kyllä ansaitsee kaikkea kunnioitusta."

Lisäksi, että kuvat itsessään eivät ole syntiä, mutta niiden rukoileminen on kielletty. Että yksi alttari tarvittiin joka kirkossa, mutta ei useampia, että messupuvut ja vahakynttilät olivat asioita, joita jokainen seurakunta mielensä mukaan voi käyttää tai olla käyttämättä.