* * * * *
Laurentiuksella oli mitä onnellisin koti, ja hän sanoi usein, että hän ilman Elisabetia olisi monta kertaa sortunut taistelussa.
Elisabet väitti, että tämä oli juttua vain. Olihan hän heikko nainen, joka enemmän tarvitsi tukea kuin voi antaa sitä, ja toiseksi oli hänen armonsa arkkipiispa ollut liiaksi päättäväinen herra, jotta hän olisi rohjennut edes koettaa saada häntä luopumaan aikomuksistaan.
Oli miten oli, mutta he sopivat toisilleen oivallisesti; Elisabetin iloinen ja raitis luonne levitti perheeseen auringonpaistetta, ja kun hän poisti pilvet miehensä otsalta, eivät ne ainakaan sinä päivänä palanneet.
Heillä oli seitsemän lasta, neljä poikaa ja kolme tytärtä, kaikki hyväntapaisia. He olivat vanhempiensa ilo ja ylpeys.
Olavi Pietarinpojan puoliso, Kristiina, oleskeli aina heidän luonansa ainoan tyttärensä kanssa.
Poika oleskeli Saksassa, eikä hänestä kuulunut usein mitään.
Kaikki he elivät onnellista perhe-elämää. Hellämielinen Kristiina liittyi koko sielustaan Elisabetiin, ja hänen rikkaassa sydämessään oli sijaa kuinka monelle tahansa.
Pojat olivat harjoittaneet opintojansa Upsalassa, mutta heidän tuli myöskin vuoronsa mukaan päästä ulkomaille, ja arkkipiispa oli kahden vaiheilla, Wittenbergiinkö vai Rostockiin.
Kerran hän virkkoi: "Oikeinpa olisi minulla itselläni halua lähteä katsomaan."