"Mutta, rakkaani, se tulee tunnetuksi."
"Enpä luule", vastasi hän veitikkamainen hymy suupielissään. "Kuulehan nyt matkasuunnitelmani. Kaikki lapset saavat kuulla sen ja sitten olla avullisina salaamisessa."
Ja nyt kutsuttiin koko joukko kuulemaan salaisuutta, jonka isä rakas uskoi heille.
"Saatte tietää, että minulla on tiedonhankkijoita", sanoi hän, "ja olen saanut tietää, että eräs nuoruudenystäväni, jolla on oma kauppalaivansa, lähtee ensi viikolla Tukholmasta Stralsundiin."
"Mutta Didrik?" kysyi Elisabet.
"Hän kulkee matkustajana laivassa. Kun hän saapuu sinne, tapaa hän siellä vanhan kauppiaan, Lars Pederssonin. Hänen kanssaan hän pitäköön seuraa matkalla ja olkoon hänelle kaikessa kuuliainen."
"Sen lupaan", huudahti poika säteilevin silmin, "ja siitä tulee hauska matka!"
Eroaminen pojasta oli kyllä raskasta, mutta sitten Elisabet rouva seurasi herraansa siihen taloon, jossa hän häiritsemättä tahtoi asua koko kesän saadakseen työskennellä rauhassa ja hiljaisuudessa.
Puettuna pitkään karkeaan takkiin, hatturasa päässä, leuka ja posket ajeltuina, suuri ryhmysauva kädessä ja laukku selässä saapui eräänä kauniina kevätaamuna 1565 päivän koittaessa vanhanpuoleinen mies Tukholman pohjoiselle portille.
Hänet laskettiin heti sisään, mutta vartija katseli hänen jälkeensä tuumaillen itsekseen: