Pedersson oli juuri antanut muutamia lantteja, kun karkea, puolialaston mies tuli eräästä portista, tarttui hevosta suupieliin ja sanoi röyhkeästi:
"Kaikki on valmista, miksi ette tule?"
"Erehtynette henkilöstä; minä olen matkustavainen."
"Ettekö ole luostarista?" kysäisi hän hätäisesti.
"En, en suinkaan."
"Sitten saa akka kuolla ilman synninpäästöä!" huudahti hän ärtyisästi ja laski hevosen irti. "Menkää hiiteen!"
"Minä olen usein tehnyt papin toimituksia", virkkoi Pedersson vilkkaasti, "ja tahdon nytkin tehdä."
Vähän vaivalloisesti hän laskeusi hevosen selästä.
"Voimmeko saada täältä kattoa päällemme yöksi?"
"Tähän vuodenaikaan on yömaja joka pensaassa."