"Ei, minä en lähde täältä, ennenkuin hän on tullut takaisin."
Munkki näytti olevan hyvin hämillään. "Kuka sen tietää, missä hän majailee", sanoi hän.
"Eipä luultavastikaan kaukana, arvatenkin tuolla puiden takana", vastasi kauppias.
Munkki näytti ällistyneeltä. "Meillä on keino vaihtaa ajatuksia keskenämme", sanoi hän viheltäen samassa kimakasti.
Mies tuli heti näkyviin. Hänen esiintymisessään oli jotakin pelon ja hävyttömyyden sekaista. Hän läheni kuitenkin munkkia lausuen:
"Te olette kutsunut minua, arvoisa isä." Samassa hetkessä hän huomasi pistoolin, joka kiilsi ojennettuna häntä kohden.
Kauhusta melkein jäykistyneenä hän tuijotti eteensä uskaltamatta liikuttaa jäsentäkään. "Kirja!" sanoi piispa ankarasti. "Mistä kirjasta te puhutte?" kysyi munkki. "Vaimon kirjasta! Joutuin, kiirehtikää!"
"Piru sen vei", inisi mies; mutta kun hän huomasi, että muukalainen laski sormensa liipasimelle, huudahti hän kiireesti: "Minä käyn noutamassa sen."
"Älkää yrittäkökään paeta", kuului ankara vastaus, ja pistooli ojennettiin roistoa kohden. Tämä kiiruhti tupaan. Munkki liikahti levottomana.
"Arvoisa priorimme lähetti minut antamaan synninpäästöä eräälle kuolevalle", selitteli hän.