Oli helppo ymmärtää, että innokkaat kutsut luostariin aiheutuivat pelosta.
Jos tapahtumasta olisi ilmoitettu lähimmille viranomaisille, olisi siitä seurannut tutkimuksia, ja luostari olisi voinut tulla hyvin ikävällä tavalla sekoitetuksi siihen.
Ruotsalainen piispamme ymmärsi aivan hyvin, että hän olisi tässä joutunut pahaan välikäteen. Vaimo ja hänen lapsensa olivat kuolleet; mutta häntä huvitti jos suinkin saada selville, minkätähden kaksoismurha oli tehty; ehkäpä oli siinä seikkailuhalukin vaikuttamassa.
Kuljettiin tiheän metsän halki. Oli melkein sysipimeä, ja hevoset astuivat hitaasti.
Munkki koetti alottaa keskustelua, mutta sai niin lyhyitä ja katkonaisia vastauksia, että vaikeni pian.
Silloin kuului metsästä pitkäveteinen torventoitotus; se uudistui kahdesti.
"Mikä se on?" kysyi matkustaja.
"Lemmon juonia", vastasi munkki, ja hänen hampaansa kalisivat; "pyhä neitsyt suojelkoon meitä!"
Hevoset alkoivat korskua; ne hyppivät pystyyn eivätkä tahtoneet mennä eteenpäin.
"Me olemme eksyksissä", vaikeroi munkki.