Häntä huudettiinkin, mutta vastausta ei tullut.
"Valo, joka näkyy tuolta kaukaa, tulee luostarista", sanoi opas; "sieltä voi hankkia apua."
Kaikki kolme lähtivät matkaan; tällä kertaa ratsasti opas edellä.
Kellojen soitto kuului yhä edelleen ja yhä valittavampana.
"Onko tuo luonnollista, isä?" kysyi Didrik.
"Minä luulen, että luostarissa pidetään messua."
Tie oli nyt verrattain leveää ja tasaista, ja noin puolen tunnin kuluttua he kolkuttivat luostarin porttia.
Se avattiin heti.
Piispa mainitsi muutamilla sanoilla tulonsa syyt. Häntä oli kutsuttu luostariin, mutta kutsuja oli kahluupaikalla hävinnyt, ja he pelkäsivät, että hän oli vaipunut johonkin syvempään paikkaan; hän ei ollut vastannut heidän huutoihinsa, eikä sellaisessa pimeydessä voinut nähdä mihin hän oli joutunut.
Portinvartija soitti, ja saapuville tuli useita veljiä; he sanoivat, että kohta ollaan valmiita etsimään kadonnutta. Sillä välin kutsuttiin matkustajamme ruokasaliin ja opas vietiin keittiöön.
Veljet istuivat pöydässä, ja matkustajia pyydettiin ottamaan osaa heidän yksinkertaiseen ateriaansa.