"Teidän autuas isänne teki niin joka päivä."
"Muistatko sitä äänen sointua, miten se kaikuikaan, kun hän puhui tahi luki?"
"Muistatteko myös, mitä hän luki?"
"Ja kun hän lauloi säestäen luutullansa!… Onko kuningas ottanut tuon vanhan rakkaan luutun?"
"Minä luulen, että se on leskikuningattarella."
"Mene kohta hänen luokseen ja sano, että minä, hänen tyttärensä, tahdon saada sen."
"Tahtooko prinsessa soittaa sitä?"
"Luuttuako? En, imettäjäni. Ei kukaan saa koskea siihen, tahdon vain pitää sen näkyvissäni entisten onnenpäivien muistona."
Kun Cecilia oli näin ylenmäärin suruissaan, koettivat hänen molemmat sisarensa lohduttautua parhaansa mukaan, ottamalla huomioonsa hovitapojen vaatimukset.
Kolmen kuukauden aikana kuninkaan kuoleman ja hautaamisen välillä täytyi kaikkien naisomaisten pysyä huoneisiinsa sulkeutuneina, ja se oli pitkä koetus nuorille.