Ja siskoina he pitivätkin toisiaan, vaikkakin Anima aina oli johtavana ja käskevänä.
Mutta sen ohessa Anima myöskin kuvaili maan olosuhteita; etenkin oli hän selvillä Ruppinin seuduista, missä oli enimmän oleskellut.
"Kansa on kiihkossaan repinyt maahan osan aivan kaupungin ulkopuolella olevaa luostaria", kertoi hän, "ja munkkiraukoille tehdään paljon kiusaa."
"Säälitkö sinä heitä?" kysyi Didrik.
"Voihan sääliä vihamiehiänsäkin. Mutta joskin luostari on poissa, niin on saatu sijaan jotakin paljon pahempaa…"
"Mitä sitten?" kysyi piispa.
"Jesuiittakollegio, sanotaan."
"Salainenko?"
"Niin salainen, ettei siitä edes kovaa puhutakkaan. Teidän ei ehkä pitäisikään matkustaa sinne", jatkoi hän kiihkeästi, katsoen piispaan kauhistuneena.
"Mitähän minun tarvitsisi pelätä heitä?"