"Hurraa! Täältäpä voi nähdä kaikki. Tuolla ne tulevat joen itäpuolella."
"Niin, ruotsalaisten ja saksalaisten herrain piti menemän
Flöthesundiin hänen majesteettiansa vastaan", sanoi huovi.
"Kas, kas, noin paljon huoveja", huudahti poika.
"Niitä on muutama tuhat", vastasi isä.
"Ja ne, jotka tulevat niiden jäljessä, hohtavat kuin puhtain hopea.
Katsokaa tuollaisia keihäitä ja tapparoita."
"Ne ovat musketöörejä."
Silloin kuului rumpujen pärrytys ja torvien toitotus.
"Niin jumalattoman paljon hevosia", huudahti poika, "ja miehillä on punaiset hameet."
"Se on matkapuku", selitti eräs vanha mies, joka seisoi aivan vieressä ja jo ennenkin oli tarkastellut eloisaa poikaa. "Ne, jotka tulevat edellä, ovat kuninkaan; minä en voi niitä laskea, mutta niitä pitäisi oleman neljätoistasataa."
"Nyt tulee sieltä kaksi paljain päin", huomautti poika, "ja heidän jäljessään… kuulkaa semmoista toitotusta ja pärrytystä."