"Pidetäänkö täällä tuollaisia vihanpurkauksia pätevinä todistuksina?" kysyi lannistumaton ruotsalainen.
"Hupsu muukalainen!" keskeytti puheenjohtaja. "Tiedä, että se, joka on saavuttanut oikeuden istua meidän joukossamme, on osoittanut sellaista luonteen pyhyyttä, että se asettaa hänet korkeammalle muita ihmisiä. Syytöksen, jonka joku meistä tekee, voi kumota ainoastaan veljeskuntamme jäsen, jolla on korkeampi arvo."
"Siinä tapauksessa olkoon Jumala minulle armollinen, minä voin ainoastaan asettaa turvani Herraan!"
Mutta samassa nousi se henkilö, joka istui puheenjohtajan oikealla puolella; hän oli pitkä, vähän kumarassa. Heti kun hän aukaisi suunsa, tunsi Laurentius hänen äänensä; hän oli Jaakko Warden.
"On totta", sanoi hän, "että syytetty on puhunut varomattomasti, mutta se ei ole tapahtunut siinä aikomuksessa, että kukaan sen johdosta tulisi luopumaan uskonnollisesta vakaumuksestaan, vaan se on ollut kahden vanhan ystävän tuttavallista keskustelua. Jos siinä on ollut kuuntelijoita, niin se on tapahtunut molempain tietämättä; minä olen sitä mieltä, että syytetty vapautettaisiin ja annettaisiin maailmalle takaisin." Hän kumarsi ja istui nopeasti.
Puheenjohtajan vasemmalla puolella istuva, nähtävästi hyvin vanha mies nousi vaivalloisesti seisoalleen.
"Toivokaamme", lausui hän, "ettei syytetty palattuaan taas kotimaahansa ainoastaan kiitollisena muistele armahtavaisuuttamme ja anteeksiantavaisuuttamme, vaan myöskin tästälähin tulee uskolliseksi ystäväksemme ja puoluelaiseksemme." Senjälkeen hänkin kumarsi ja istui.
Kokouksessa ohjain kesken alkoi kuiske, josta saattoi erottaa sanat:
"Ruotsin arkkipiispa!"
"Vapautustuomio on julistettu", huudahti puheenjohtaja; "mutta, syytetty, jääkööt tämän yön salaisuudet sydämesi syvimpään kätköön. Älä isällesi tai äidillesi, puolisollesi, pojallesi tai tyttärellesi hiiskahda tästä; tästä et saa puhua kovaa etkä kuiskimalla, et kirjoittaa kirjaimilla etkä muuten ilmoittaa merkeillä tai vertauskuvilla. Tottele tätä käskyä, ja riemuitkoon sydämesi vavistuksessa, sillä vaikka tuhatkin penikulmaa olisi meidän väliämme, saavutamme sinut kuitenkin aina milloin tahdomme."
Kuin taikavoiman vaikutuksesta sammuivat kaikki tulisoihdut yhdellä kertaa.