Kohta senjälkeen tuli Animakin. Nähdessään piispan kävi hän ensin aivan kalpeaksi; sitten hän heittäytyi hänen syliinsä kyyneleet silmissä.
"Mikä Jumalan ihme!" huudahti hän. "En tahdo tietää mitä on tapahtunut. Te elätte! Siinä on kyllin!"
Heti senjälkeen tuotiin suori, kauppias Lars Pederssonille osoitettu kirje.
Siinä olivat kaikki ne paperit, jotka häneltä oli otettu pois, mutta ei muuten sanaakaan.
Piispan tiedusteluihin vastasi Reginald, että hän oli hoitanut opettajanvirkaa eräässä koulussa Ruppinissa, mutta aikoi nyt matkustaa Wittenbergiin opintojansa jatkamaan.
"Sinne minäkin palaan vielä tänä päivänä", sanoi Anima kertoen sitten miten oli eronnut Olavi Krummesta.
"Luulenpa, että teemme viisaimmin, jos kaikin lähdemme täältä niin pian kuin suinkin", arveli piispa.
"Rakas isä, enkö minä saa seurata sinua Stralsundiin?"
"Sinä tulet minun kanssani Ruotsiin."
"Entä opintoni?"